Oi, ihana toukokuu

Taas on aika hurahtanut vauhdilla. Toukokuu meni todella nopeasti. Välillä mietin, että mihin se hävisi, mutta kun katselin toukokuussa ottamiani kuvia, paljonhan olen ehtinyt myös tehdä. Toukokuu alkoi melko ex tempore reissulla Tukholmaan. Kun Armastus lähti työpassiin, niin minä lähdin mukaan. Meri oli tosi tyyni molempiin suuntiin ja auringonlaskut olivat myös aivan uskomattomia. En ole koskaan nähnyt vastaavanlaisia auringonlaskuja kotimaassa.

Tukholma

Toukokuun puolessa välissä minulla oli useampi vapaapäivä peräkkäin, joten vietimme sen mökillä nauttien kauniista ja aurinkoisista päivistä kaatamalla, katkomalla ja pilkkomalla puita sekä kävimme "retkeilemässä" mökkimme lähimaastoissa sekä ihailimme auringonlaskuja meidän "näköala kalliolta". Minäkin opettelin käyttämään sähkömoottorisahaa, jolla pätkittiin puut pilkottaviksi.

Tämän maiseman olen kuvannut niin monta kertaa, mutta jotenkin se tuntuu aina olevan erilainen.

Auringonlasku mökillä

Armastus ihailee auringonlaskua mökillä

Suurin osa vapaa-ajasta toukokuussa meni puutarhassa touhutessa. Niin kuin joka kevät, käyn taistoon rikkaruohoja vastaan. Revin ja raastan kukkapenkeistä vuohenputkia, nokkosia ym., jotka eivät kuulu kukkapenkkisuunnitelmaani. Mutta joka vuosi loppukesästä huomaan kärsineeni tappion. Yhden kukkapenkin uusin kokonaan tänä keväänä. Penkkiin siirsin aikaisemmin huonoon paikkaan istuttamani tertturuusun, astereita, tulikellukkaa sekä siperianunikkoa. Yritän saada kukkapenkin kukkimaan läpi kesän. Saa nähdä mitä muuta siitä sitten ensi keväänä ilmestyy. Ja tietysti jännitän mitä ruusu tykkää siirtämisestä. Valitettavasti meillä pukkaa liikaa savea maaperästä ja ruusut ovat tupanneet kuolla, oli ne istutettu mihin tahansa. 

Kovasti kuvasin puutarhaamme sekä sen kukkia ja kasveja Instagarmiin. Varsinkin kukkapenkki, johon viime syksynä istutin runsaasti uusia tulpaaniensipuleita, oli kuvauksen kohteena. Tulpaaninsipulit olivat sellainen mix-pussi, joten penkistä nousi todella monenlaisia tulppaaneja ja ne vielä kukkivat hieman eri aikaan, joten tulppaanit ovat kukkineet nyt melkein kuukauden ja vielä muutama valkoinen tulppaani jaksaa kukkia. Aivan alkukeväästä tuo penkki oli sini-valkoinen, kun helmililjat ja skillat kukkivat kilpaa.

Tulppaanien lisäksi kevään kukkijoita puutarhassa ovat keltaiset ja punaiset esikot, särkynytsydän, pikkutalvio ja vuorenkilpi. Viime talvi oli hieman hankala pikkutalviolle ja vuorenkilvelle ja niiden kukkimiset ovat olleet todella vaatimattomat tänä keväänä. Samoin meidän pieni rhodo kärsi eikä kukkinut ollenkaan tänä keväänä. 

Tänä keväänä kirsikkapuu, omenapuut sekä marjapensaat kukkivat todella hienosti. 

Punaherukka kukkii

Kirsikkapuun alla kasvaa ahomansikka ja saa ainakin toistaiseksi kasvaa. Mansikoita me ei ehditä syödä vaan "meidän" mustarastaat syövät ne yleensä ennen meitä.

Istutin kolme vuotta sitten kuunliljoja pariin kukkapenkkiin ja aluksi ne näyttivät siltä, että eivät olisi halunneet kasvaa, mutta nyt ovat innostuneet kasvamaan todella, jopa niin, että mietin jo, että pitää ehkä alkaa rajoittaa leviämistä.

 

Akileija kukki tänä keväänä aikaisemmin kuin aiemmin ja nyt huomaan, että se on siirtynyt pariin muuhunkin kukkapenkkiin, mihin sitä ei ole suunniteltu.

Myös sireeni kukki tänä vuonna jo toukokuun puolella. 

Minulla yksi kukkapenkki, jota muokkaan pikkuhiljaa. Kukkapenkki on aivan tontin rajalla ja siinä asusti aiemmin jättipoimulehti, jota nyt olen yrittänyt jo jonkin aikaa hävittää. Anopilta sain viitisen vuotta sitten sinikuunliljan juurakkoa, joka on viihtynyt hyvin penkissä. Sen eteen istutin nyt valkokukkaisen koristesalvian. Saa nähdä miltä penkki näyttää ensi keväänä.

Monivuotisten kasvien lisäksi keväällä tietysti istuttelen kesäkukkia. Tänä vuonna istutin ensimmäisen kerran samettiruusuja. Samettiruusuruukku päätyi yhteen kukkapenkkiin peittämään aluetta, josta jouduin poistamaan huonoksi menneitä pikkutalvion rönsyjä.

Armastuksen mummolasta olemme saaneet perinnöksi vanhan rautapadan, joka on ollut aikoinaan saunassa vedenlämmityspata. Kukat, joita istutan pataan vaihtelevat vuosittain ja tänä keväänä istutin siihen pinkin terassihortessian ja valkoisia lumihiutaleita.

 

Yhteen amppeliin istutin verenpisaran ja vaalenpunaisen lumihiutaleen. Orvokkeja on kolmessa eri amppelissa. Lisäksi etuterassille pääsi vaalenpunainen daalietta sekä pinkki pikkuruusu.

Itse pidän kovastikin puutarhastamme vaikka se onkin pieni rivarinpääty piha. Nyt odotan, että pionit,  jaloangervot, kurjenpolvet, varjoliljat ja kärhöt kukkisivat. Loppukesästä sitten alkavat kukkia syyshortessia ja kultapiisku. Yksi kukkapenkki odottaa täydellistä uusimista. Siinä on yrittänyt kasvaa syysleimu, mutta valitettavasti siihen on iskenyt härmä, enkä ole saanut sitä häviettyä syysleimuista, joten nyt saa syysleimut poistua penkistä. En ole vielä oikein päättänyt, mitä penkkiin istuttaisin. Penkki on nykyisin aika varjossa, koska aikoinaan kääpiöomenapuina ostamamme omenapuut ovat kasvaneet kokoa enemmän kuin kuvittelimme. Ja sitten on vielä vanha yrttimaa, jossa ei koskaan ole kasvanut oikein mikään kunnolla, kun on marja-aronia-aidan vieressä. Armastuksen istuttama minttu on siinä aiemmin kasvanut hyvin, mutta nyt näyttää huonolta. Hieman mietin siihen kiviä ja kivikkokasveja. Ihan kiva, että on suunnittelemista ja tekemistä tuleviksikin keväiksi.

Myös mehiläiset pitävät puutarhastamme. Ainakin tänä keväänä on pörriäisiä näkynyt paljon ja niitä on päässyt kuvaamaan hyvinkin läheltä.

 

 

Toukokuu päättyi näihin alla oleviin kuviin. Ne on otettu 31.5. Meillä on keittiöremontti menossa. Onneksi pitäisi olla valmis tänään. Me olemme ollet lomalla mökillä ja Mikkelissä ja vain pistäytyneet kotona. 

Onneksi on sauna, johon on pystynyt varastoimaan keittiötarvikkeita remontin ajaksi. Myös saunan lattia on täynnä tavaraa, samoin työ/vierashuone on täynnä tavaraa eikä ruokapöytä ja yksi senkkikään ole omalla paikallaan. Mutta olen ihan tyytväinen, koska vihdoin ja viimein keittiöremontti totetutuu.

Oikein aurinkoista ja toivottavasti vähätuulista viikonloppua kaikille. Ja Katille Tavallista arkea -blogista, tervetuloa lukijaksi.

Set them free

Nyt on sitten tulossa viimeinen postaus meidän Thaimaan-reissusta. Kovasti on taas paljon kuvia tiedossa. Ostimme hotelliltamme vähän extempore reissun Kwai-joelle ja Tiger Tempeliin. Reissussa olimme minibussilla ja mukana oli kolme muuta pariskuntaa. Päivä alkoi aikaisin, kun meidät haettiin hotellilta kuudelta aamulla ja sen jälkeen haimme muut osallistujat kolmesta muusta hotellista. Matka suuntatui siis länteen Kanachanaburiin. Matkaa oli noin 130 km ja se kesti yhden pysähdyksen taktiikalla noin pari tuntia. Matkan alussa kuskimme osti autoon kukkaseppeleen, jonka piti taata hyvä onni koko matkan ajaksi. Reissu olikin hyvin onnistunut.

Ensin pysähdyimme liittoutuneiden hautausmaalla (Allied War Cementary). Hautausmaalle on haudattu 5000 Brittiläisen kansainyhteisön ja 1800 hollantilaista sotavankia, jotka menehtyivät rakentaessaan rautatietä Thaimaasta Burmaan toisen maailman sodan aikana. Hautausmaa oli todella hyvin hoidettu ja siellä muistolaattoja lukiessa tuli taas mieleen ajatus, että miksi me ihmiset emme koskaan opi. Voiko olla turhempaa asiaa kuin sota, jossa niin monet ihmiset menettävät kotinsa, elämänsa ja henkensä. 

Hautausmaalla käynnin jälkeen pistäydyimme JEATH sotamuseossa, josta ei valitettavasti ole valokuvia. Museo on hyvin vaatimaton, mutta se on alkuperäinen sotavankien asumus, johon on kerätty valokuvia ja maalauksia sotavankien elämästä leirillä. Japanilaiset pitivät sotavankeja, koska he tarvitsivat rakentajia rautatielle. Insinöörin mukaan rautatien rakentaminen olisi kestänyt viisi vuotta, mutta kuulemma japanilainen kenraali antoi lupauksen, että rautatie valmistuu nopeammin. Se valmistuikin 15 kuukaudessa ja vaati yhteensä noin 100000 ihmisen hengen. Joukossa oli sotavankeja sekä palkattuja thaimaalisia ja intialaisia. Rautatien pituus oli 415 km. Sotavangit tekivät 12 tuntista työpäivää ja ruuaksi he saivat kupillisen riisiä. 

Sotamuseoon tutustumisen jälkeen teimme lyhyen ajelun pitkähäntä veneellä Kwai-joella ja tarkemmin Kwai Yailla, joka on lyhyempi sivujoki. Kwai-joella on paljon kelluvia taloja, jotka ovat joko pysyviä asumuksia tai sitten loman viettopaikkoja.

Pitkähäntäveneajelun päätepysäkki oli Kwai-joen silta. Kwai-joen silta on varsinainen turistirysä. Nykyisin paikalla oleva silta on rakennettu Jaavalla ja tuotu tänne. Se on rautaa, kun taas se alkuperäinen Kwai-joen silta, jonka rakentamisesta kertoo Kwai-joen silta -elokuva, oli puuta ja liitouttuneet pommittivat sen pirstaleiksi sodan loppuvaiheissa.

Turistit kuvaamassa Kwai-joen siltaa

Junan, joka usein on myöhässä, odottelua

Kun juna saapui, niin kaaos oli melkoinen, kun kaikki halusivat saada itselleen mahdollismman hyvän paikan junasta. Matka kesti noin pari tuntia ja maisemat olivat todella erilaiset kuin koti-Suomessa. Junassa myös pystyi ostamaan pientä purtavaa paikallisilta myyjiltä. Me ostimme maniokista tehtyjä keksejä ja täytyy surulla todeta, että en ihastunut. Maniokki on yksi Thaimaan viljellyimmistä kasveista. Ja matkalla näkyikin paljon maniokki-peltoja. 

Ja juna saapui

Juna pysähtyi Nam Tokissa, joka on viimeinen pysäkki Thaimaan puolella. Siellä sitten nautimme lounaan seisovasta pöydästä ja ihailimme Kwai-joen maisemia. Ruoka oli hyvää ja sitä oli runsaasti. Ainut, joka otti päähän, olivat eräät turistit, joiden mielestä se, että muut jonottavat ruokaa, ei koske heitä vaan he vain punkivat väliin ja tyhjensivät heille mieleiset astiat lähes tyhjäksi. Onhan se tietysti tehokasta, kun yksi hakee koko pyödälle ranskalaiset, yksi kanakoivet, yksi leivät jne.

Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa minibussilla. Kaksi pariskuntaa oli varannut norsuajelun. Me jatkoimme vähän pidemmälle korealaispariskunnan kanssa Tiger Tempeliin. Kun ostimme matkan, niin meille sanottiin, että Tiger Temple on sanctuary, jossa pyritään pelastamaan ja hoitamaan tiikereitä. No totuus olikin sitten hieman toinen.

Tiger Temple on oikeastaan vuonna 1994 perustettu luostari, Wat Pa Luangta Bua Yannasampanno Forest Monestry, Kanchanaburin provinsissa lähellä Myanmarin rajaa. Paikan on perustanut buddhalainen munkki. Tiikereiden kasvatus sai alkunsa, kun paikalliset asukkaat toivat munkin hoitoon kaksi orpoa tiikerinpentua. Alunperin ajatus tiikereiden hoitamisesta on ollut ilmeisesti täysin pyytetöntä, mutta nykyisin se on  miljoona bisnes, joka ei oikeastaan kestä tarkempaa tarkastelua.

Kun saavuimme alueelle, niin aluksi kaikki näytti hyvältä. Alueella liikkui vapaana villisikoja, hevosia, kauriita sekä vesipuhvelita. 

Kun sitten saavuimme tiikereiden luokse, niin hieman alkoi homma epäilyttää. Meidät laitettiin kahteen jonoon, joista toisessa odotettiin kameran kanssa ja toisessa ilman kameraa. Olin kameran kanssa, joten pääsin ensin kulkemaan tiikeriltä toisella työntekijän kanssa. Tiikereitä oli kymmenen ja mielestämme kaikki olivat huumattuja. Lisäksi ne olivat tosi lyhyellä rautaketjulla maahan kytketty. Työntekijä otti valokuvia, kun olin tiikereiden luonna. Lisämaksusta olisi saanut otettua itsestään kuvan, jossa työntekijä olisi asettanut tiikerin pään syliin. Emme kumpikaan kaivanneet sellaisia kuvia. Kun olin tehnyt kierrokseni, niin työntekijä tuli kanssani toiselle jonolle, josta Armastus pääsi kierrokselle.

Kun olimme tehneet kierroksen tiikereiden luona, kävimme katsomassa noin vuoden ikäistä tiikerinpentua, joka ei ollut huumattu, mutta hyvin tiukassa köydessä. Pentua on kuulemma yleensä voinut silittää, mutta nyt emme saaneet siihen lupaa, koska pentu oli vaistonnut ohi menevän vesipuhvelin ja selvästi metsästysvietti oli herännyt.

Esitteen mukaan paikalla olisi päässyt myös osallistumaan tiikerinpentujen syöttämiseen, mutta onneksi meillä oli hieman tiukka aikataulu, joten emme ehtineet sinne. Tiger Tempelin jälkeen palasimmekin takaisin Bangkokiin Bussilla, nyt matka kesti reilut neljä tuntia, koska Bangkokissa oli todella paha ruuhka.

Kun olimme tulleet hotellille, aloin etsiä tietoa Tiger Tempelistä. Heidän kotisivuillaan (www.tigertemple.org) kaikki näyttää hienolta. Mutta kun kaivaa vähän lisää, niin homma ei olekaan niin hienoa. Tiger Tempelissä työskentelee nuoria "vapaaehtoisina" työntekijöinä. Eli heille ei makseta palkaa vaan saavat ruuan ja punkkapaikan työtä vastaan. Törmäsin netissä kirjoitukseen (klik), jossa nuori mies, joka oli työskennellyt vapaaehtoisena, kertoi kokemuksistaan. Tiikereille ei syötetä heidän tarvitsemaansa punaista lihaa ja pennut vieroitetaan emoistaan jo parin viikon ikäisenä, jotta turistit voivat osallistua syöttämiseen. Luonnossa poikaset viettävät pari vuotta emonsa kanssa. Alueella pitäisi olla noin 150 tiikeriä, mutta missä ne muut olivat, niin sitä meille ei näytetty tai kerrottu. Daily Mail oli uutisoinut 21.4.2015 (klik), että Tiger Temple suljetaan, mutta ilmeisesti bisnes on niin hyvä, ettei se ole onnistunut. Luin myös uutisen, että nuori brittityttö oli joutunut tiikerin hyökkäyksen kohteeksi. Tyttö oli saanut todella pahan pureman jalkaansa. Jos olisin tiennyt kaiken tuon aiemmin, olisin jättänyt menemättä. Näin jälkeenpäin on harmittanut, mutta olen ajatellut, että yritän kertoa kaikille, jotka suunnittelevat Thaimaan reissua, niin miettivät tarkoin osallistuvatko retkille, joissa mennään Tiger Tempeliin.

Kun jouduimme jäämään Bangkokiin ylimääräiseksi päiväksi päätimme käydä katsomassa tarkemmin Lumphini Parkia, jonka ohi olimme menneet pari kertaa Sky Trainilla. Puisto on perustettu 1920-luvulla kuningas Rama VI lahjoittamalle maalle. Puistossa voi urheilla, siellä on ulkoilma punttisali, siellä paikalliset harrastava tai chitä, joogaa, juoksevat, nauttivat ulkoilmakonserteista sekä piknikkeilevät. Alueella kasvoi myös upeita puita ja kasveja sekä siellä oli myös upeita liskoja. Puistossa on myös järvi/lampi, jossa voi vuokrata polkuveneen. Puiston ympärillä kohoaa Bangkokin pilvenpiirtäjiä. Hieman mieleen tuli New York ja Central Park.

King of lizard

Kaiken kaikkiaan meidän ensimmäinen Thaimaan-matka oli upea kokemus. Tapaamamme ihmiset olivat ystävällisiä, ruoka oli hyvää, sukellukset olivat upeita. Niin paljon tuli koettua ja nähtyä. Tosin ehdimme saada vain pienen raapaisun Thaimaaseen, mutta varmasti matkustamme joskus uudestaan sinne.

Oikein ihanaa ja aurinkoista viikon alkua kaikille :).