Haaveissa vainko oot mun

Kymmenen päivän päästä lähdemme taas pitkästä aikaa sukeltamaan. Tällä kertaa kohteena on Koh Tao, joka on saari Siaminlahdella. Matkustamme sinne Bangkokin kautta. Emme ole koskaan käyneet Thaimaassa, joten tulee nyt hoidettua tuo "aukko sivistyksessä". Koh Taolla olemme kaksitoista päivää ja Bangkokissa viisi, joten varmasti pääsee nauttimaan Thaimaan eksotiikasta ja ruuasta. 

Koh Tao on pieni saari, jossa ei oikein ole mitään muuta kuin sukeltamista. Eräällä matkailusivulla "varoitettiin", että Koh Taolla ei ole biletystä, koska sukeltajat menevät iltaisin aikaisin nukkumaan. Aamulla pitää herätä ajoissa, koska sukelluksille lähdetään aikaisin. Me emme kaipaa biletystä, vaan menemme mielellämme ajoissa nukkumaan vaikka seuraavana päivänä olisikin "vapaapäivä".

Olen nyt katsellut aiempien sukellusten kuvia. Täytyy toivoa, että merivesi olisi kirkasta, jotta saisi kunnon kuvia. Valitettavasti vaan kalat ja muut merenelävät eivät aina halua "poseerata" tai sitten saattaa olla sen verran kova virtaus, että ei saa otettua tarpeeksi tarkkoja kuvia. 

Nykyisin minulla on pieni läppäri, jonka otan mukaan, joten katsotaan saisinko tehtyä joitain postauksia jo matkalla ollessa. Tosin usein sukellusten jälkeen ei oikein jaksa keskittyä postausten tekoon. Yritän myös laittaa jotain kuvia Instagramiin. Joten saattaa olla, että seuraavan kerran "olen paikalla" vasta helmikuun lopulla.

Tähän loppuun laitan muutaman kuvan meidän muutamalta aiemmalta sukellusreisuilta.

 

Oikein hyvää viikonloppua kaikille.

Niitä näitä

Kovin on taas pää tyhjä postausten suhteen. Valokuviakaan ei oikein ole tullut otettua. Töiden jälkeen vaan ei ole valoa ja vapaapäivät ovat menneet hoidellessa juoksevia asioita. Tässä on kuitenkin muutamia kuvia jouluristeilyltäni.

Armastus on ollut 24 vuotta töissä laivalla ja niistä 13 joulua töissä. Osan niistä Armastuksen "työjouluista" minäkin olen ollut töissä, osan vapaalla. Nyt oli taas "työjoulun" vuoro ja mitä päätin, että tänä vuonna lähden mukaan risteilylle. Oli ensimmäinen kerta joulun aikaan.

Jouluaatto oli todella aurinkoinen ja vähäluminen, kuten ensimmäisestä kuvasta kotipihaltamme huomaa.

Kävin ennen kuin laiva lähti liikkeelle hieman kuvaamassa kannella. Kuvat on otettu Nikon Coolpixillä, jossa telekuvaus ominaisuudet eivät ole samanlaiset kuin kunnon järkkärillä, mutta onneksi ilma oli todella kaunis ja valoisa kuvaamiseen.

Itse laivan sisältä en jaksanut juurikaan ottaa kuvia.

Tukholmassa oli todella kylmää ja tuulista, joten teimme vain pienen kävelylenkin Armastuksen kanssa. Ja koska kameraa olisi pitänyt käsitellä ilman hanskoja, en käsien palelulta saanut otettua juurikaan kelvollisia kuvia. Tämä kuva oli vaan jotenkin hauska. Kun nopeasti katsoo, niin aivan kuin nainen halaisi puuta.

Menomatkalla töissäolevalle henkilökunnalle ja heidän omaisilleen oli katettu oma ruokailu, joten saimme syödä Armastuksen kanssa joulupäivällisen yhdessä. Paluumatkalla päätin nauttia sushia, koska jouluruokakiintiöni oli täynnä, enkä varmaan koskaan kyllästy syömään sushia.

Tapaninpäiväaamu oli myös todella kaunis ja aurinkoinen. Tosin edellinen yö oli ollut hyvin keinuvainen. Hyttini ikkunasta näkyi myös upea täysikuu, mutta siitä en saanut kunnon kuvaa ollenkaan.

Oli ihan mielenkiintoista viettää joulu laivalla. Pääsi todella helpolla. Saa nähdä milloin seuraavan kerran. Armastus on parilliset joulu kotona ja parittomat töissä. 

Oikein hyvää alkanut lumisateista viikkoa kaikille.