Hui hain hammasta

Taas on vierähtänyt kolmisen viikkoa edellisestä postauksesta, mutta jatketaan vielä reissun merkeissä. Vietimme siis viikon Mabulilla sukeltaen siellä ja lähi saarilla.

Mabul on pieni vain noin 20 hehtaarin kokoinen saari Sabahin kaakkoisrannikolla. Saari on vain noin kolme metriä merenpinnan yläpuolella. 1970-luvulla Mabulille alkoi muuttaa kalastajia ympäröivistä maista; Malesiasta, Filippiineiltä ja Indonesiasta. Saarella on kaksi kylää Kampung Mabul ja Kampung Musu, joissa asuu nykyisin yhteensä noin 2000 asukasta, joista noin 800 on alle 14-vuotiaita lapsia. Saaren asukkaat kuuluvat lähinnä kahteen eri etniseen ryhmään: Sama-Bajaut tai Suluk muslimit. Perinteisesti Mabulilaiset ovat hankkineet elantonsa kalastamalla. Nykyisin sukeltajien tuoma turismi työllistää myös saarelaisia. Tässä on sekalainen lajitelma saarelta otettuja kuvia. 

Scuba Junkiella oli kilpikonnien haudontayksikkö. Koska kilpikonnat pesivät rannalle, johon myös vedetään veneitä, niin kun kilpikonnat ovat käyneet munimassa, niin niiden munat siirretään suojaisampaan paikkaan. 

Kun olimme Mabulilla, niin oli täyden kuun aika ja laskuvesi oli todella voimakas.

Mabulilta kuljetettiin jätteet Sempornaan hävitettäväksi. Tosi paljon myös näkyi luontoon heitettyjä roskia, kuten käytettyjä lasten vaippoja.

Paikallinen sekatavarakauppa

Saarella myötiin myös paljon esim hainleukoja, hampaita, simpukoita ym. muuta merestä pyydystettyä. Scuba Junkiella toivottiin, ettei niitä ostettaisi, koska valitettavasti kyseisten merenelävien pyydystäminen ei oikein kestä tarkempaa tarkastelua. Ympäristössä valitettavasti harrastetaan kalastusta dynamiitillä ja jälki meressä on aika kamalan näköistä.

Näitä liskoja näkyi myös saarella. Eräänä iltana olimme kävelyllä ja toisessa saaren kylässä oli hässäkkä päällä, kun lapset yrittivät hätistellä liskoa pois kylän alueelta. Lapset eivät yrittäneet vahingoittaa liskoa vaan pitivät kamalaa meteliä ja tömistelivät jalkojaan ja kyllä lisko pakeni "viidakon" suojaan aika vauhdilla.

Paikalliset rakentavat itse omat veneensä, joilla tekevät pitkiäkin matkoja ja välillä veneissä näytti olevan todella paljon porukkaa eikä kenelläkään pelastusliivejä.

Tämän veneen historia ei selvinnyt meille, mutta ainakaan sillä ei ollut oltu merellä vähään aikaan.

Kierrätys on päivän sana

Saarella jo hyvin nuoret lapset osallistuivat perheen askareisiin. Lapset kalastivat, laskuveden aikaan keräsivät simpukoita rannalta. Monessa perheessä lapset huolehtivat myös ruuan laitosta.

Koska Veljeni on sähkömies, niin usein matkoilla tulee kuvattua hänelle erilaisia sähköjohto virityksiä ja tässä on paikallinen sähkötolppa.

Paikallinen hautausmaa

Sukelluksia teimme siis Mabulin ympäristössä sekä yhtenä päivänä sukelsimme Sipadanilla. Jotkut ehkä muistavat Sipadanin vuodelta 2000, jolloin Filippiiniläinen ryhmä kidnappasi sukeltajia Sipadanilta, joukossa myös suomalaiset Seppo Fränti ja Risto Vahanen. Sipadan oli pitkään kiistakapulana Malesian, Filippiinien ja Indonesian kesken, mutta 2002 kansainvälinen tuomioistuin antoi Sipadanin Malesian hallintaan. Tänä päivänä Sipadanilla ei voi yöpyä. Sukellusreissut ovat päiväreissuja. Sipadanilla "asuu" vain Malesian sotilaita, jotka valvovat turvallisuutta Sipadanilla. Sotilaat ovat kuulemma kolme kuukautta yhtäjaksoisesti saarella. Nykyisin Sipadanilla on rajattu pienehkö ranta, jolla sukeltajat voivat liikkua. 

Sotilastukikohta

Sukeltajien taukotila, jossa jokaisella sukellusseuralla on oma nimikkopöytänsä

Sukeltajien saniteettitilat olivat todella hyvät ja siistit. Huomioitavaa on, että vesi, jota käytetään suihkuissa , on makeaa vettä ja se tuodaan Sempornasta veneillä saarelle.

Ja pithän Sipadaninkin lisko ikuistaa

Si Amilin saarella myös käytiin sukeltamassa. Päivä oli todella aurinkoinen ja lämmin. Lounas nautittiin ison puun varjossa ja sukellusoppaamme kiipesi hakemaan meille kookkospähkinät, jotta saimme maistaa virkistävää kookosvettä.

Reissuun lähtiessä ostettiin uusi lelu, jota kyllä käytettiin ahkerasti veden alla.

Valiettavasti vaan en osaa tehdä sellaista videopätkää, jonka blogger suostuisi laittamaan näytille, joten merenalaiset kuvat jäävät nyt valitettavsti pois.

Oikein hyvää alkanutta aurinkoista viikkoa kaikille.

Määräänpäänä Mabul

Singaposresta lensimme siis Kota Kinabaluun. Kota Kinabalussa lentokone ei kiinnity tuubiin vaan koneesta laskeudutaan portaita pitkin kentälle ja sitten kävellään kentän reunaa ensin passintarkastukseen ja sen jälkeen noudetaan laukut hihnalta. Kota Kinabalun kenttä on pieni ja ulkomaan lennoille on vain yksi hihna, joten ei tarvitse ihmetellä mistä laukun saa. Kota Kinabalun kentällä pitää myös matkatavarat laittaa läpivalaisuun ennen kentältä poistumista.

Kota Kinabalunssa taksi pitää maksaa kentällä olevaan tiskiin. Sinänsä hyvä juttu, että ainakaan taksikuski ei pysty huijaamaan maksussa. Tiskillä vaan kertoo määränpään, niin maksun jälkeen saa kaksi kuittia. Toinen jää itselle, johon taksijonossa jononhoitaja laittaa taksin numeron ja toinen kuitti annetaan taksikuskille. Hotellimme oli melko lähellä lentokenttää, joten matka hotellille maksoi 25 ringettiä eli noin kuusi euroa. Hinta ei todellakaan päätä huimannut. 

Hotellimme Oceania oli valmistunut 2014 ja oli todella siis uusi ja siisti ja se sijaitsi kaupungin laidalla. Huone ei ollut hinnalla pilattu, maksoi netissä varattuna noin 40 euroa ja sisälsi myös aamiaisen. Ympäristössä ei oikein ollut mitään, joten tyydyimme syömään hotellin ravintolassa illallista. Ruoka oli hyvää eikä ollenkaan pahan hintaista. Annos maksoi 20 ringettiä eli noin viisi euroa. Syy siihen, että valitsimme hotellin läheltä lentokenttää oli seuraavan aamun aikainen lento Tawaulle.

 

Hotellihuone

Todella hyvin nukutun yön ja melko pelkistetyn aamiaisen jälkeen ajoimme taksilla lentokentälle, josta lensimme Tawaulle. Kota Kinabalun kentälle kannattaa varata aikaa, vaikka se onkin pieni kenttä. Aivan ensimmäiseksi kentälle saavuttua kaikki isommat laukut pitää laittaa läpivalaisuun ja laukkuihin saa tarrat. Ilman tarroja laukkuja ei oteta lennolle kuljettavaksi. Air Aisialla pitää matkaselvitys tehdä itse joko netissä tai kentällä automaatilla. Kun tavarat on saatu menemään ruumaan, on aika jonottaa turvatarkastukseen.  Ennen turvatarkastusta pitää näyttää matkalippu virkailijalle, joka tarkastaa ne ja sen jälkeen on vuorossa turvatarkastus ja niitä pisteitä on vain yksi. Mielenkiintoista turvatarkastuksessa oli, että olin unohtanut reppuni sivutaskuun vesipullon, mutta se ei kiinnostanut ketään. Mutta läppärit, tableiti ja kännykät piti kaikki laittaa eri laatikoihin. Turvatarkastuksen jälkeen näytetään vielä kerran matkustusdokumentit ennen kuin pääsee odotusaulaan. Matkaliput tarkistetaan vielä kerran ennen koneeseen nousua, joten ei todellakaan tarvitse pelätä, että joutuisi väärään koneeseen. 

Lento Tawaulle sujiu nopeasti, vain 40 minuuttia. Tawaulla meitä oli vastassa sukellustoimiston henkilökuntaa, joka ohjasi meidät oikeaan pikkubussiin, jolla matkustimme Sempornaan. Tämän jälkeen ei tarvinnutkaan viikkoon miettiä mihin pitää mennä, koska Scuba Junkie huolehti meistä todella hyvin.

Scuba Junkien Sempornan toimisto

Ennen kuin veneemme lähti Mabulille, ehdimme käydä lounaalla Sempornassa ja katselemassa kaupunkia. Sempornasta jäi oikeastaan mieleen erittäin kirkkaasti paistava aurinko, todella kuuma ilma, erittäin hyvä ja edullinen lounas, likaisuus sekä katulapset, jotka kerjäsivät ruokaa ja rahaa. 

Sempornan satamaa, josta paikalliset lähtevät veneillään

 

Taustalla olevat majat ovat toisen paikallisen sukellusseuran majoituspaikkoja

Matka Sempornasta Mabulille kesti noin puolitoista tuntia ja oli todella keinuva. En yleensä pelkää vesillä, mutta hieman tällä kertaa jännitti, sillä aallokko oli melkoisen voimakas. Mutta hyvin kuitenkin päästiin perille. Matkatavarat tosin kastuivat matkalla niin, että kaikki vaatteet eivät ehtineet edes kuivua Mabulilla vietetyn viikon aikana.

Mabulilla kaikki sujui todella hyvin. Ruokasalin seinällä oli taulu, josta illalla etsittiin oma nimi ja siitä näki, mihin seuraavana päivänä oli menossa sukeltamaan, kuka on opas, ketkä sukeltavat samassa porukassa ja monelta pitää olla laiturilla. Aamupala, lounas ja päivällinen tarjoiltiin ruokasalissa. Ruoka oli melko yksinkertaista, mutta maistuvaa. Useimpina päivinä kanaa. Scuba Junkiella ei tarjoilla kalaa, vaan niiden annetaan kasvaa sukeltajien iloksi.

Päärakennus, jossa oli ruokasali ja baari sekä toimisto

Baari

"Baarin vahtimestari"

Meidän kämppä

Huoneemme oli melko vaatimaton, mutta sänky oli todella hyvä. Patja oli juuri sopivan jämäkkä ja tyynyt tosi hyvät ja juuri sopivan paksuiset.  Siivous toimi niin, että siivous pyydettiin aamulla toimistolta. Huoneissa oli myös todella hyvät ilmastointilaitteet, mikä oli erittäin hyvä. Päivisin lämpöä oli +32-33 astetta ja yölläkin +25. Resortissa oli myös todella rauhallista. Koska lähes kaikki sukeltivat päivittäin, niin lähes, joka ilta kaikki olivat vetäytyneet yöpuulle kymmeneen menessä. Eli mikään bailupaikka Mabul ei ole.

Puutarhaa

Mikäli haluat lukea lisää Scuba Junkista, niin heidän kotisivuille pääset tästä. Mabulilla on toki muitakin resortteja, mutta syy siihen, että valitsimme Scuba Junkien oli hinta. Koska mielestämme pääasia oli sukellukset, niin emme halunnet maksaa majoituksesta. Scuba Junkien vieressä oli resortti, joka oli rakennettu veden päälle, mutta hinta viikolle olisi ollut reilusti kaksinkertainen. Armastuksen työtoveri oli käynyt Mabulilla vuosi aiemmin ja kehui Scuba Junkien sukelluksia. Olemme todella tyytyväisiä sukelluksiin. Sukellusporukat olivat pieniä, vain seitsemän-kahdeksan sukeltajaa ja oppaat. Itse sukelluskohteessa porukka jaettiin kahtia, joten sukellukset oli todella rauhallisia. Sukelluksista kirjoitan lisää vähän myöhemmin. Myös itse Mabulin saaresta kirjoitan ja laitan lisää kuvia myöhemmin.

Oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Kantoihan ne siivet

Siivet kantoivat kauas ja takaisin. Tämä reissu oli, ei nyt ajallisesti pisin reissumme, mutta koskaan aiemmin emme ole noin kaukana kotoa olleet.

Matkamme siis alkoi koti Singaporea, jossa vietettyämme yhden yön jatkoimme Kota Kinabaluun. Sielläkin yövyimme yhden yön ja jatkoimme matkaa Tawaun ja Sempornan kautta Mabul -saarelle, jossa viivyimme viikon. Viisi päivää upeita sukelluksia kaikkiaan 16 kappaletta.

Lento Singaporeen sini-valkoisilla siivillä sujui mielestäni todella nopeasti vaikka se kestikin lähes kaksitoista tuntia. Sain nukuttua todella hyvin lennon aikana, mistä olin itsekkin hyvin hämmästynyt. 

Changin lentokenttä on todella iso. Olimme päättäneet, että menemme metrolla hotellillemme, mutta meinasi usko loppua välillä. Ensinkin koneelta laukkuhihnalle tuntui olevan todella pitkä matka. Tosin terminaalissa oli myös sellaisia "liukuhihnoja", joita pitkin kävelemällä pääsi todella nopeasti eteen päin. Ennen laukkuhihnoja oli maahantuloviranomaisten tarkastuspiste, mutta se kyllä sujui nopeasti. Kun olimme saaneet laukkumme lähdimme etsimään Skytrainia, jolla siirryimme kakkosterminaaliin ja siellä taas kävelimme aika pitkän matkan ennen kuin pääsimme Changi Airport MRT -asemalle. Hieman harmittaa että minulla ei ole kuvaa lippujen ostamisesta, mutta koska takanamme oli jonoa päätimme, että ostamme vain liput. Lippujen ostaminen oli todella helppoa. Valitset aseman, johon haluat ja kuinka monta lippua haluat ja syötät rahat automaattiin. Se tosin on huomioitava, että vaikka automaatti palauttaakin rahaa, niin useimmissa automaateissa luki, että suurin palautettava summa on 4 S$, joten kun matka maksoi jotain 1,60S$, niin eipä se automaatti huolinut kympin seteliä. Metroasemalla oli kyllä virkailija, joka vaihtoi kympin vitosen seteleiksi, joten saimme maksettua matkan. Tosin kun olimme vaihtaneet rahat ja olimme ostamassa lippuja, niin taaksemme tuli suomalainen pariskunta, joista herra kysyi vaimoltaan, että muistiko tämä mikä oli se asema, johon lippu maksaisi tarpeeksi paljon, että laite hyväksyisi kympin setelin. Sanoivat, että eivät jaksa jonottaa rahanvaihtoon.

Lentokentän metroasemalta matkattiin ensin Tanah Merah -asemalle, jossa pakko vaihtaa East West -linjalle. Se täytyy sanoa, että Singaporessa metroliikenne todella toimii ja ihmiset ymmärtää käyttäytyä. Minullekin tarjottiin istumapaikkaa, mitä ei koskaan taphdu Suomessa. Lisäksi ihmiset päästävät ulostulevat ensin ennen kuin itse menevät sisälle eivätkä seiso keskellä oviaukkoa, mikä Suomessa on lähinnä sääntö eikä poikkeus.

Tanah Merah -asema

Hotellimme The Seacare sijaitsi Chinatownin lähellä. Hotelli oli valmistunut 2013, joten se oli varsin siisti ja rauhallinen. 

Hotellin huoneessa oli huoneen ja kylpyhuoneen välissä lasiseinä, joten se hieman hämmensi aluksi, mutta onneksi seinän eteen sai laskettua rullaverhon, joka hieman antoi yksityisyyttä. Tämä kuva on otettu aamulla kun olimme pakkaamassa tavaroitamme.

Kun olimme käyneet suihkussa lähdimme etsimään ruokapaikkaa Chinatownista. Koska meillä oli aikamoinen nälkä jäimme ensimmäiseen hawker centeriin, jossa oli paljon paikallisia. Ruoka oli hyvää ja edullista, maksoimme molemmat 3S$ annoksistamme, jotka olivat todella reilun kokoiset. Aluksi hämmennystä herätti, se että näytti siltä, ettemme saa juotavaa lainakaan, mutta onneksi paikalliset olivat todella avuliaita ja neuvoivat meitä. Vaikka hawker centerissä on vaikka kuinka monta pistettä mistä ruokaa voi ostaa, niin siellä on vain yksi piste mistä juomat käydään ostamassa. 

Kun olimme ruokailun jälkeen palaamassa hotellillemme, niin ihmettelimme miksi erään talon edustalla oli melko paljon ihmisiä seisomassa. Lähemmäksi päästyämme huomasimme, että talon edustalla oleva pieni piha oli eristetty poliisinauhalla ja siinä pihalla oli useita poliiseja. Sitten huomasimme kaksi pientä sinistä teltta, joissa luki polis. Hetken katselimme poliiseja ja sitten tuli tuulenpuuska, joka nosti telttoja ja tajusimme, että molempien alla oli ruumis. Täytyy sanoa, että se hieman hätkäytti. Singaporenhan pitäisi olla yksi maailman turvallisimmista valtioista. Emme jääneet ihmettelemään asiaa pidempää vaan jatkoimme matkaa hotellille. Mutta täytyy sanoa, että kyllä pohdimme illalla asiaa pitkään ja mietimme, miksi nämä kaksi ihmistä olivat kuolleet. 

Aamulla jätimme tavarat hotellille säilytykseen ja lähdimme kiertelemään Chinatowniin päivänvalossa.  

Chinatownissa kaikki paikat olivat täynnä kiinalaisen uuden vuoden koristeita. Täytyy kertoa, että ostimme pari koristetta, mutta emme juhliaksemme kiinalaista uutta vuotta vaan päätimme, että ensi syksyn rapujuhlissa on hieman eksoottisempia koristeita :).

Kaikkialla oli erilaisia vuohia, koska tämä vuosi on kiinalaisen horoskoopin mukaan vuohen vuosi. 

Me käymme yleensä aina reissussa paikallisessa ruokakaupassa ihan vaan katselemassa ja ihmettelmässä mitä kaikkea on myynnissä. Tässä kaupassa Armastus innostui todella merenelävistä. Sain kuulla monta erilaista ruokaohjetta, joita voisi tehdä alla olevista raaka-aineista.

Meikäläisen unelma lihatiski. Kaikki lihat ovat naturel, ilma sitä kamalaa mausteliemisotkua, jolla Suomessa lihat pilataan.

keksihylly

Kiinalaiseen uuden vuoden juhlintaa kuluu lahjojen antaminen ja kaupoissa oli paljon tällaisia lahjapaketteja. Aika arvokkaita näyttivät olevan.

Lounaaksi söimme duck and rice, todella hyvää vaikka annos näyttääkin hyvin yksinkertaiselta, mutta makua oli todella paljon. Ruoka ei ollut kovin tulista, mutta tarjolla oli chilikastiketta, jolla sai potkua ruokaan jos halusi.

Lounaan jälkeen olikin aika siirtyä lentokentälle. Otimme hotellilta taksin, joka maksoi 23S$ eli noin viisitoista euroa. Changin lentokentällä on sellainen erikoisuus, että kun on jättänyt laukut hihnalle, mennään rajaviranomaisten tarkastuksen läpi kansainväliselle puolelle. Turvatarkastus on vasta portilla ennen koneeseen nousemista. 

Kentältä löytyi kaktuspuutarha, mutta lämpöä oli varmaan lähemmäksi neljäkymmentä astetta, joten ei siellä kovin kauan viihtynyt.

Kentällä on montakin paikkaa jossa voi levätä ja rentoutua ennen lentoa, tosin porttien lähellä ei juurikaan ollut tuoleja. Kakkoskerroksessa on isohko alue, missä pystyy lataamaan tietokoneita ja kännyköitä. Jos haluaa päästä nettiin, niin täytyy tilata joko tekstiviestillä tunnukset tai sitten passilla rekisteröityä. Kentällä on muutamissa paikoissa tietokoneita, mutta niistä ei pääse kuin tarkistamaan kentän tarjontaa. 

Lensimme Kota Kinabaluun AirAsialla ja täytyy sanoa, että kaikki toimi todella hyvin. Teimme kaikkiaan neljä lentoa AirAsialla ja jokainen lento lähti 10-15 minuuttia etuajassa ja oli perillä 10-30 minuuttia etuajassa. 

Vielä on tulossa lisää kuvia Singaporesta, mutta jos jotakin kiinnostaa tutustua paremmin Singaporeen, niin kannattaa käydä lukemassa Sannan blogia (klik). Sanna on asunut 2013-2014 Singaporessa ja on kirjoittanut ja kuvannut mielenkiitoisesti Singaporesta. Sannan kirjoitukset inspiroivat meitäkin tekemään tämän reissumme Singaporen kautta.

Oikein hyvää ja toivottavasti aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille :)