Mabulilla vietetyn sukellusviikon jälkeen vietimme viisi päivää Kota Kinabalussa. Kota Kinabalu on Sabahin osavaltion pääkaupunki ja se sijaitsee Etelä-Kiinan meren rannalla. Kota Kinabalussa asuu reilut 600000 asukasta. Aikaisemmin kaupunki oli nimeltään Jesselton. Kota Kinabaluksi se nimettiin 1968. Se nimi tuli lähellä sijaitsevasta Kinabalu -vuoresta. Toisen maailman sodan lopussa Jesselton tuhoutui lähes täysin liitoutuneiden pommituksissa, joten rakennuskanta on suhteellisen uutta. Paikalliset kutsuva kaupunkia KiKiksi ja käyttävät lyhennettä K.K.
Nyt hotellimme sijaitsi aivan keskustassa, joten lähes kaikkialle oli kävelymatka. Horizon-hotelli oli todella siisti ja rauhallinen sekä aamiainen oli todella maistuva. Uima-allaskin löytyi kuudennesta kerroksesta. Kota Kinabalussa emme enää sukeltaneet, mutta kävimme parilla retkellä ihmettelemässä Kinabalu-vuorta sekä nenäapinoita, joista postaan hieman myöhemmin.
 |
| Hotellin edessä olevassa liikenneympyrässä oli haikarapatsaat |
Sunnuntaisin Kota Kinabalussa on "Sunday Market" Gaya Streetillä. Myynnissä on kaikkea maan ja taivaan välillä. Kukkien siemenistä erilaisiin työkaluihin. Myös eläimiä on myytävänä. Koiranpennun olisi saanut mukaansa noin kahdellakymmenellä eurolla. Lisäksi paikalla oli karaoke-laulajia, jotka viihdyttivät yleisöä.
 |
| Jackfruit |
 |
| Paikallinen perinteinen soitinyhtye, mukaan sai mennä soittamaan |
Kota Kinabalu ei ole mikään iso kaupunki, joten kaupungin nähtävyydet pystyy näkemään kävellen. KK:ssa on muutamia ostoskeskuksia, osa todella hienoja ja kaupat luxus-kauppoja, osa hyvinkin edullisia ostoskeskuksia. Paljon oli myös erilaisia kadunpätkiä täynnä esim. vaatteiden myyjiä. Huomioitavaa on, että koska paikalliset ovat todella siroja, niin vaatekoot olivat lähinnä xxs-s.
 |
| Kauppahallin hedelmä- ja vihannesosasto |
 |
| Chiliä |
 |
| Kaupungintalo |
Atkinsonin Kellotorni on rakennettu Kota Kinabalun ensimmäisen hallintoupseerin Francis George Atkinsonin muistoksi. Herra Atkinson kuoli 1902 malariaan ja kellotorni valmistui 1905. Kellotornin ulkonäkö on muuttunut vuosien saatossa. Vuonna 1998 se julistettiin kultuuriperinnöksi. Se on lähes ainoita rakennuksia, joka säilyi liitoutuneiden pommituksesta.
Kaupungin laidalla on rakennettu polku metsän läpi, joka johtaa näköalatasanteelle, josta on hienot näkymät alas kaupunkiin. Samalla reissulla törmättiin myös pieneen marakattiperheeseen.
Ruoka Kota Kinabalussa oli todella hyvää ja hinta haitari oli parista eurosta noin kahteen kymmeneen euroon. Valitettavasti olen vaan todella huono kuvaamaan annoksia hämärässä, joten tässä vain pari kuvaa, nasi gorengia ja hampurilainen aussiravintolassa.
 |
| Kello viiden tee hotellihuoneessa |
Toivotaan, että ensi viikolla saamme nauttia auringosta ja lämmöstä myös täällä Suomessa.
Kyllä on taas niin upeita kuvia katsottavana:)
VastaaPoistaVoi kiitos Ritva :)
PoistaJotenkin nämä sinun kuvasi ovat aina niin mielenkiintoisia. Minä kun en normaalisti jaksa matkakuvia kauan katsella, mutta näitä sinun kuviasi katselen kyllä oikein mielelläni! Onnistut aina löytämään mielenkiintoisia kuvauskohteita.
VastaaPoistaNuo koiranpennut... nyyh. Toivottavasti pääsivät hyvään kotiin.
Kiitos Satu. mä olen löytänyt erilaisista blogeista ihan hyviä vinkkejä matkoille ja toivon, että joku joskus hyötyy myös mun postauksista.
PoistaMun olisi tehnyt mieli ostaa kaikki ne koiranpennut mukaan, mutta uskon, että saivat hyvät kodit. Torilla oli myös useita myyjiä, joilla oli myynnissä todella paljon erilaista lemmikkieläintavaroita, joten tuli mielikuva, että lemmikeistä pidetään hyvää huolta.
Värikästä ja mielenkiintoista. Odottelen nenäapinapostausta. ^_____^
VastaaPoistaKiitos Liiolii. Yritän saada sen postauksen ensi viikolla aikaan.
PoistaAivan mahtavia kuvia, piti oikein katsoa niitä kaikessa rauhassa. Markkinoilla taisi todella olla vaikka mitä. Minusta on aina jännittävää ulkomailla katsoa paikallisten elämän menoa. Kiitos että jaoit kokemuksenne meidän kanssa! Ihanaa alkavaa viikkoa =).
VastaaPoistaKiitos Katinka. Ne markkinat olivat todella mielenkiintoiset. Niillä vierähti useampi tunti. Oli todella mielenkiitoista seurata ns. helppoheikkejä, jotka esittelivät jotain tuotteita. Puhuivat malajia, eikä puheesta ymmärtänyt mitään, mutta tuotteen käyttö tuli todella hyvin esille.
Poista