Kohteena Koh Tao

Vihdoin ehdin kirjoittamaan postausta reissustamme. Kun on ollut kuukauden lomalla, piti keskittyä hieman töihin ja opiskeluun. Kovasti myös mietin mitä kirjoittaisin reissusta. Niin paljon tuli nähtyä ja koettua. Tämä matka oli meidän ensimmäinen reissu Thaimaaseen.

Meidän reissu alkoi mukavasti Finnairin uudella A350 lentokoneella. Meillä oli liput exitpaikoille, joten jaloillakin oli kivasti tilaa. Tosin lentomme lähti hieman myöhässä, kun lentomme ateriat oli lastattu Pekingiin menevään koneeseen ja jouduttiin odottelemaan, että ateriat saataisiin siirrettyä oikeaan koneeseen.

Aikataulun mukaan lennon piti kestää yhdeksän tuntia ja 40 minuuttia, mutta pikkuisen pidempää matka kesti, varsinkin kun Bangkokin päässä kone ohjattiin hieman sivuun tuubista ja piti odottaa, että traktori tulee "pukkaamaan" koneen oikeaan kohtaa. Matka sujui mielestäni todella nopeasti. Lento oli yölento, joten perillä oltiin aamusta. A350 on hiljaisempi kuin vanhemmat koneet. Lisäksi minusta tuntui, että ilma ei ollut niin kuivaa kuin vanhemmissa koneissa. Lisäksi elokuvatarjonta oli hyvä. Tuli katsottua jopa uusin Bond-leffa.

Valitettavasti minulla ei ole kuvia Bangkokin Suvarnabhumin lentokentältä kun saavuttiin sinne, mutta Finnairin portilta on todella pitkä matka maahantuloviranomaisen pakeille. Meillä oli hieman kiire, koska meillä oli toinen lento Don Mueangin lentokentältä Surat Thaniin. Onneksi Suvarnabhumin kentällä kaikki sujui nopeasti ja helposti. Kenttien välillä kulkee ilmainen bussi, mutta koska netistä sai vähän erilaista tietoa siitä miten bussi kulkee ja kuinka nopeasti, niin me päätimme ottaa taksin. Taksi toimii niin, että ulos tultaessa napataan automaatista lappu, jossa lukee, mihin jonoon pitää mennä ja kuka on taksikuski. Taksijonossa ei tarvinnut jonottaa, mutta vaikka kenttien väli on jotain 50 km, niin matka kesti reilut puolitoista tuntia ja maksoi 800 bathia, joista osa oli tietulleja.

Don Mueangilla ei sitten asiat menneet ihan putkeen. Meillä oli liput Air Asian-lennolle ja vaikka olimme tehneet tsekkauksen automaatilla ja saaneet laukkuihimme matkatavaratarrat, niin emme voineet vain jättää laukkujamme Bag droppiin, vaan jouduimme jonottamaan reilun tunnin, että saimme jätettyä laukumme. Homma oli tosi huonosti organisoitu. Air Asian työntekijät kulkivat sellaisen taulun kanssa, jossa oli lähtevien lentojen tunnuksia ja ne joiden check-in oli menossa umpeen siirrettiin jonosta aina etummaiseksi. No meidän lentomme lähti myös reilut puoli tuntia myöhässä, joten ehdimme myös nauttia pikaisen lounaan kentällä. 

Kun saavuimme Surat Thaniin, niin meille sanottiin, että emme pääsisikään Koh Taolle samana päivänä, koska merenkäynti olisi liian kovaa, mutta hetken päästä saimme uutta tieto, että pääsisimmekin Koh Taolle. Eli jatkoimme matkaa Donsakiin bussilla, josta lautta lähtisi Koh Samuin ja Koh Phanganin kautta Koh Taolle. Matka kesti vajaan tunnin ja ehdin ottaa muutaman kuvan bussin ikkunan läpi ennen kuin nukahdin.

Kun saavuimme Donsakiin, niin taas meille sanottiin, että lautta ei meneisi Koh Taolle saakka vaan meidän pitäisi jäädä joko Koh Samuille tai Koh Phanganille, joista pääsisimme seuraavana aamuna samalla lipulla Koh Taolle. Merenkäynti oli todella kovaa. Ihmiset voivat pahoin ja lautan henkilökunta jakoi oksennuspusseja. Kun sitten olimme Koh Phanganilla, niin meille sanottiin, että jatkaisimme kuitenkin Koh Taolle. Osa matkustajista jäi kuitenkin pois kyydistä sen kovan meren käynnin takia. Me päätimme jatkaa perille saakka. Onneksi olimme ottaneet matkapahoinvointipillerit. Sillä se kaksi tuntia, minkä lautta matkasi Koh Phanganilta Koh Taolle olivat todella kamalat. En ole aiemmin ollut vastaavanlaisessa kyydissä. Olisin todella kaivannut kunnon kolmipisteturvavyötä. Välillä lautta oli ihan oikeasti tyhjän päällä. Matkustajien laukut oli kasattu ensimmäisen kerroksen etuosaan ikäänkuin muuriksi, mutta se muuri hajosi ja laukut levisivät ympäri etuosaa. Matka, joka normaalisti kestää neljä tuntia, kesti melkein viisi tuntia. Alunperin aikataulun mukaan meidän olisi pitänyt olla Koh Taolla varttia vaille seitsemän, mutta kello oli yli kahdeksan kun pääsimme perille. Sitten vaan hotellille ja suihkun kautta etsimään ruokapaikkaa, joka löytyikin hyvin. Siitä lisää myöhemmässä postauksessa.

Koh Tao on pieni, vain 21 km² kokoinen saari, joka sijaitsee Siaminlahdella 70 kilometriä manterellta. Pisimmillään Koh Tao on noin seitsemän kilometriä ja leveimmillään noin 3 kilometriä. Koh Tao tarkoittaa kilpikonnasaarta. Aiemmin saaren vesillä on ollut paljonkin kilpikonnia, mutta nyttemmin ne ovat siirtyneet muualle. Koh Taolla asustaa noin 5500 asukasta, mutta matkailijoita käy noin 100 000 vuodessa. Suurin syy Koh Taolle saapumiselle on sukeltaminen, niin kuin meilläkin. 

Koh Taolla on oikestaan kolme kylää Mae Haad Village, johon laivat ja lautat saapuvat, Sairee Village ja Chalok Baan. Mae Haad ja Sairee sijaitsevat saaren länsirannalla ja Chalok Baan saaren eteläosassa. Lisäksi saarella on joitakin rantoja, joiden yhteyteen on rakennettu resortteja. Mae Haadissa on kaksi pääkatua ja muutama sivukatu. Satamasta katsottuna oikean puolista katua, joka nousee ylöspäin ajetaan poispäin satamasta ja vasemman puoleista satamaan päin.

Lisää voi käydä lukemassa täältä tai täältä.

Tämä kuva piti ottaa oikeastaan sähköasentaja veljeäni varten

Koh Taolainen taksi

Thaimaan kuninkaalliset ovat rakastettuja ja kunnioitettuja ja heidän kuviaan oli runsaasti joka puolella

Kaikkein paras keino liikkua saarella, jos aikoo nähdä muutakin kuin länsirannikon, on skootteri tai moottoripyörä. Me emme vuokranneet menopelejä. Molemmilla edellisestä mopolla ajosta on 20 vuotta ja ajattelimme, että koska saarella on melko jyrkkiä mäkiä, niin emme halua kokeilla vieläkö pysymme mopojen kyydissä. Aika monella näytti olevan asfaltti-ihottumaa. Mopoa vuokratessa kannattaa olla tarkka. Joskus halpa päivähinta saattaa kostautua, kun vie mopon takaisin. Vuokraaja saattaa vaatia korjausrahaa, koska mopoon on tullut naarmuja. Joten mopo kannattaa tarkastaa hyvin ja ottaa kuvat jo siinä olevista klommoista, ettei niitä tarvitse maksaa. Kuulemma kuvassa oleva Oli´s on luotettava liike. Jotkut vuokraajat vaativat passia takuuksi, mutta sitä ei missään nimessä pidä antaa. Paikalliset olivat kehittäneet myös kätevän tavarankuljetussysteemin, kuten alla näkyy.

Jos sitten sattuu tapaturma, niin saarella on ensiapu, josta saa apua. Myös apteekeista saa hyvää palvelua ja lääkkeitä. Tosin lääkkeet ovat aika arvokkaita. Paikallisesta supermarketista olisi saanut antibiootteja kappalehintaan.

Henkien talo

"Katu" Sairee Villageen

Sairee Beach on saaren pisin hiekkaranta ja sen varrella on todella paljon ravintoloita ja baareja. Mae Haadin päässä on Kuninga Rama V:n muistopatsas, jonka äärellä näimme useinkin ihmisiä rukoilemassa. 

Osaan saaren rannoista pääsee vain veneellä. 

Meidän majapaikkana oli Koh Tao Regal Resort. Varasimme majoituksen Koh Tao Diversin kautta. Päädyimme ko. majoitukseen siksi, että sieltä oli vain noin kymmenen minuutin kävelymatka sukelluskeskukseen ja siellä oli uima-allas. Tai niitä oli oikestaan kolme, joista kaksi oli aikuisten ja yksi lasten. Uima-altaalla ei todellakaan ollut ruuhkaa. Eikä mekään siellä useasti uitu, koska merivesi oli niin paljon lämpimämpää kuin uima-altaiden vesi. Mutta pimeällä oli kivempi uida altaassa kuin meressä.

Ainoa huono puoli hotellilla oli, että hotellilta oli melko jyrkkä nousu Sairee villagen tielle. Mae Haadin pääsi rantaa pitkin, mutta Saireeseen piti mennä tietä pitkin.

Me asuttiin bungalovissa, jossa yksi huone, iso kylppäri ja pieni terassi. Bungalovissa oli pieni jääkaappi, telkkari ja todella tehokas ilmastointi, sisustukseen kuului myös muutama gekko ja torakka. Oletteko muuten koskaan kuulleet minkälaista ääntä gekkot pitää. Ei uskoisi, että pienestä eläimestä voi lähteä niin kova ääni. Naapuribungalovin ulkoseinässä oli iltaisin aina sellainen reilut 20 senttiä pitkä gekko, mutta koska gekoista ei saisi ottaa valokuvia salamalla, niin en saanut siitä minkäänlaista kuvaa, mutta hauskan näköinen otus se oli.

Meidän bungalovista oli merenrantaan noin kaksi kymmentä askelta, riippuen siitä kuinka pitkiä ja reippaita askeleita jaksoi ottaa.

Rannalla tuli sitten vietettyä aikaa keinuissa ja aurinkotuoleissa iltapäivisin ja iltaisin, kun rentoutui sukellusten jälkeen.

Meidän hotelli mereltä päin. Takana paikallinen temppeli.

Taustalla näkyy Mae Haadin satama

Auringonlaskut olivat upeita ja erivärisiä eri iltoina.

Toivottavasti ette ihan uupuneet kuvien kanssa. Lisää on tulossa vielä sukeltamisesta, Bangkokista, Kwai-joen sillasta ja thaimaalaiseta ruuasta.

Oikein ihanaa ja aurinkoista viikon jatkoa kaikille.