keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Nenästäkö apina tunnetaan?

Yhtenä päivänä lähdimme retkelle katsomaan nenäapinoita sekä tulikärpäsiä. Retken ostimme hotelliltamme paikalliselta retkien myyjältä. Retki maksoi  380 ringettiä eli noin 18 euroa per henkilö. Retkelle osallistui lisäksemme yksi yhdysvaltalainen ja yksi sveitiläinen parikunta, joten porukkamme ei ollut suuren suuri. Oppaamme oli todella asiantunteva. Meitä oli varoitettu, että emme ehkä näkisi nenäapioita, koska ne  ovat hieman oikukkaita ja olisimme menossa alueelle, jossa ne elävät vapaana eivätkä missään reservaatissa. Ajoimme pikkubussilla noin parisen tuntia, kunnes saavuimme erään talon pihalle, jossa saimme teetä ja paikallisia pannukakkuja sekä banaanileivoksia.







Sen jälkeen lähdimme veneellä ajamaan Tempasuk-jokea pitkin ja kuinka ollakaan nenäapinat ilmetyivät vastapäiselle rannalle ruokailemaan. Valitettavasti apinat vain olivat hieman ujoja ja pysyivät melko kaukana rannasta, joten kuvat eivät ole kovin hyviä ja urospuoliset, joilla ne isot nenät, olivat meihin selin koko ajan. Oppaamme kertoman mukaan nenäapinat elävät pienissä laumoissa, joissa yhdella urospuolisella apinalla on muutama naaras laumassaan ja näiden jälkeläiset. Naaraspuoliset jäävät laumaan, mutta urospuoliset lähtevät laumasta, kun heidän emo saa uuden pienokaisen. Nuoret urokset muodostavat omia poikamiesten laumojaan. Urospuolisella nenän suuri koko houkuttelee naaraita, mitä suurempi nenä, niin sitä kiinnostuneempia naaraat ovat. Nenän koosta ja muodosta apinat voi tunnistaa, jos niitä pääsee seuraamaan lähempää ja pidempää.




Nenäapinat ovat erittäin harvinaisia ja niitä esiintyy vain Borneolla. Nenäapinat ovat rauhallisia ja liikkuvat yleensä hyvinkin rauhallisesti, vain vaaran uhatessa ne voivat liikkua hyvinkin nopeasti. Nenäapinat ruokailevat yleensä vain aamuisin ja iltaisin. Nenäapinat voivat syödä myös muille apinoille myrkyllisiä lehtiä, kukkia ja hedelmiä, koska niillä on kaksiosainen vatsa. Vatsan ensimmäisessä osassa myrkyt neutralisoituvat. Tämä on hyvä sinäänsä, kosta täten nenäapinat eivät joudu kilpailemaan ruuasta. Englanniksi nenäapina on proboscis monkey ja malajinkielellä monyet belanda eli hollantilainen apina. Kuulemma koska apinat muistuttavat hollantilaisia valloittajia, iso nenä ja vatsa. 








Kun olimme aikamme seuranneet apinoiden ruokailua ja ne siirtyivät pois näkyvistä, lähdimme jatkamaan matkaa veneellä eteenpäin. Näimme reissun aikana muutaman erilaisen haikaran, yhden liskon, marakattiperheen sekä kuningaskalastajan. Lisäksi pääsimme seuraamaan paikallisten rouvien rapumertojen kokemista. 














Pysähdyimme pieneksi hetkeksi ja rantauduimme katsomaan Etelä-Kiinan meren tyrskyjä.







paikallinen soutuvene


Kun olimme olleet noin pari tuntia veneretkellä, palasimme maihin ja söimme illallisen. Sen jälkeen ajoimme Nanamun-joelle, jossa ihailimme auringonlaskua. Tällä joella näimme tulikärpäsiä. Valitettavasti en saanut kuvattua tulikärpäsiä, mutta se oli todella uskomaton kokemus. Joella oli aivan pimeää ja hiljaista ja yht´äkkiä, aivan kuin joku olisi napsauttanut katkaisijaa. Joenpenkka alkoi hehkua miljoonin pienen valoin. Pikku hiljaa tulikärpäset alkoivat siirtyä kohti venettämme ja koko joen pinta oli täynnä "pieniä lamppuja". Vaikka kuvaa ei olekkaan, niin muistoissa ne tulikärpäset vilkkuvat pitkään. Laitan tämän auringonlaskukuvan vaikka se onkin todella rakeinen, mutta pidän sen värityksestä.

 
Takaisin ajoimme sitten pimeässä, mutta yksi todella hauska näkymä oli matkalla. Sabahissa on paljon liikenneympyröitä ja niiden halkaisija on aika iso. Monessa on jokin koriste tai patsas, mutta yhdessä ympyrässä oli viisi lehmää syömässä rauhassa ruohoa. Harmitti ettei kamera ollut  valmiina.

Oikein hauskaa Vappua kaikille!

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Kota Kinabalu

Mabulilla vietetyn sukellusviikon jälkeen vietimme viisi päivää Kota Kinabalussa. Kota Kinabalu on Sabahin osavaltion pääkaupunki ja se sijaitsee Etelä-Kiinan meren rannalla. Kota Kinabalussa asuu reilut 600000 asukasta. Aikaisemmin kaupunki oli nimeltään Jesselton. Kota Kinabaluksi se nimettiin 1968. Se nimi tuli lähellä sijaitsevasta Kinabalu -vuoresta. Toisen maailman sodan lopussa Jesselton tuhoutui lähes täysin liitoutuneiden pommituksissa, joten rakennuskanta on suhteellisen uutta. Paikalliset kutsuva kaupunkia KiKiksi ja käyttävät lyhennettä K.K. 

Nyt hotellimme sijaitsi aivan keskustassa, joten lähes kaikkialle oli kävelymatka. Horizon-hotelli oli todella siisti ja rauhallinen sekä aamiainen oli todella maistuva. Uima-allaskin löytyi  kuudennesta kerroksesta. Kota Kinabalussa emme enää sukeltaneet, mutta kävimme parilla retkellä ihmettelemässä Kinabalu-vuorta sekä nenäapinoita, joista postaan hieman myöhemmin.


Hotellin edessä olevassa liikenneympyrässä oli haikarapatsaat

Sunnuntaisin Kota Kinabalussa on "Sunday Market" Gaya Streetillä. Myynnissä on kaikkea maan ja taivaan välillä. Kukkien siemenistä erilaisiin työkaluihin. Myös eläimiä on myytävänä. Koiranpennun olisi saanut mukaansa noin kahdellakymmenellä eurolla. Lisäksi paikalla oli karaoke-laulajia, jotka viihdyttivät yleisöä.





Jackfruit

Paikallinen perinteinen soitinyhtye, mukaan sai mennä soittamaan
Kota Kinabalu ei ole mikään iso kaupunki, joten kaupungin nähtävyydet pystyy näkemään kävellen. KK:ssa on muutamia ostoskeskuksia, osa todella hienoja ja kaupat luxus-kauppoja, osa hyvinkin edullisia ostoskeskuksia. Paljon oli myös erilaisia kadunpätkiä täynnä esim. vaatteiden myyjiä. Huomioitavaa on, että koska paikalliset ovat todella siroja, niin vaatekoot olivat lähinnä xxs-s.





Kauppahallin hedelmä- ja vihannesosasto
Chiliä





Kaupungintalo





Atkinsonin Kellotorni on rakennettu Kota Kinabalun ensimmäisen hallintoupseerin Francis George Atkinsonin muistoksi. Herra Atkinson kuoli 1902 malariaan ja kellotorni valmistui 1905. Kellotornin ulkonäkö on muuttunut vuosien saatossa. Vuonna 1998 se julistettiin kultuuriperinnöksi. Se on lähes ainoita rakennuksia, joka säilyi liitoutuneiden pommituksesta.

Kaupungin laidalla on rakennettu polku metsän läpi, joka johtaa näköalatasanteelle, josta on hienot näkymät alas kaupunkiin. Samalla reissulla törmättiin myös pieneen marakattiperheeseen.









Ruoka Kota Kinabalussa oli todella hyvää ja hinta haitari oli parista eurosta noin kahteen kymmeneen euroon. Valitettavasti olen vaan todella huono kuvaamaan annoksia hämärässä, joten tässä vain pari kuvaa, nasi gorengia ja hampurilainen aussiravintolassa.



Kello viiden tee hotellihuoneessa
Kota Kinabalu on ihan mielenkiintoinen kaupunki. Paikalliset ovat todella ystävällisiä eivätkä yhtään tungettelevia. Hinnat kaupoissa on ne miksi ilmoitetaan, eikä ravintoloissa ole "sisäänheittäjiä". Hieman epäsiistiä siellä oli paikoitellen ja varsinkin iltaisin pimeän tultua kadulla liikkui rottia ja torakoita, mutta onhan niitä rottia vähän joka paikassa.

Toivotaan, että ensi viikolla saamme nauttia auringosta ja lämmöstä myös täällä Suomessa.