lauantai 21. joulukuuta 2013

Parsa-poropiirakka ja hieman jotain muutakin

Joulukuu on mennyt todella nopeasti. Mietin miten aina käy niin, että välillä on vaikka minkälaista menoa ja sovittua tapaamista ja sitten taas välillä on tosi rauhallista. Ensi viikolla tähän aikaan joulukin on jo ohi. Ihania rauhallisia vapaapäiviä on tiedossa todella paljon.

Näin lauantai illan iltapalaksi päätin tehdä äidiltäni saamalla reseptillä parsa-poropiirakan. Äitini on tehnyt tätä piirakkaa ainakin kymmenen vuotta eikä muista mistä aikoinaan löysi reseptin. Alun perin reseptissä oli palvikinkkua, mutta  kerran päätimme kokeilla poroa ja siitä tuli todella hyvää. Äitini tekee tätä gluteenittomista jauhoista, mutta minä laitoin tällä kertaa ihan tavallisia vehnäjauhoja.

Pohja:
100 g pehmeää voita tai margariinia
1 prk maitorahkaa
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhoja
Anna taikinan levätä jonkin aikaa viileässä ja sitten painele jauhotetuin käsin piirakkavuokaan. Koska täytettä on melko runsaasti, niin nosta reunoillekin taikinaa.

Täyte:
n. 2dl parsakaalia, joka on paloiteltu melko pieneksi ja kiehautettu nopeasti
1 pieni paketti poronkärityslihaa ruskistettuna ja johon on lisätty hieman mustapippuria ja suolaa
3 dl juustoraastetta
2 dl maitoa
2 munaa
Levitä parsakaali ja poro piirakkapohjan päälle. Kaada juustoseos päälle. Paista noin 45 minuuttia 150 asteessa. Loppuvaiheessa voit hieman nostaa lämpöä, niin pinta ruskistuu. Anna hieman jäähtyä ennen syömistä.


 
Olen myös saanut vihdoin virkattua ponchon, jonka aloitin jo kesällä. idean ponchoon sain täältäPoncho on virkattu Novitan Puro Batik -langasta.
 
 
Lisäksi joulukuuhun on kuulunut kodin koristeleminen joulukoristeilla. Pidän joulusta ja viimeistään itsenäisyyspäivänä laitan joulukoristeet esille. Tässä on pieni yksityiskohta.  Meillä ei ole ollut kuin kerran aito kuusi, viimeiset kolmetoista vuotta kuusena on ollut noin 50 cm korkea pieni tekokuusi, joka on olohuoneessamme senkin päällä. Kuusen alle kokoontuu tonttuarmeija lumiukon ja enkelin kanssa.
 














Lisäksi olen harjoitellut hieman valokuvausta ja kuvankäsittelyä, vaikka se näin pimeällä ei oikein onnistukaan kovin hyvin, mutta hauskaa se on ollut. Nämä ruusut ei ole mitenkään jouluisia, mutta vaaleapunain väri on niin kaunis.


 
Tänään on talven lyhyin päivä, huomenna on jo hieman pidempään valoisaa. Vaikka sää on ollut todella vaihtelevaa, on ollut ihanaa kuinka välillä aurinko on paistanut kauniisti.
 
 

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Lohilasagne

Jääkaappiin oli jäänyt pieni pala savustettua lohta sekä muutama graavilohiviipale, joista päätin tehdä lohilasagnen. Andalusianin blogista sai idean lisätä mukaan pinaattia. En ollut koskaan aiemmin ajatellut, että voisin yhdistää lohta ja pinaattia. Lisäksi käytin itselleni uutta tuttavuutta helmisipulia.

Pinaattikastike
2 helmisipulia hienonnettuna
200 g pakaste pinaattia
200 g katkarapuja
1 dl kalalientä


 Kuullota sipulit ja sulatettu ja valutettu pinaatti, lisää kalaliemi. Anna hautua hetken. Lisää katkaravut ja anna niiden lämmetä, mutta älä keitä kastiketta enää. Tarkista maku, voit lisätä hiukan suolaa, mutta koska lohessa on suolaa, niin kovin paljon suolaa ei kannata lisätä.

Juustokastike
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
7 dl maitoa (lämmitettynä)
150 g juustoraastetta
hiven valkopippuria
(suolaa)

Kypsennä jauhot, lisää maito pienissä erissä ja sekoita tasaiseksi aina välissä. Olen huomannut, että hieman lämmitetty maito ikään kuin sekoittuu paremmin ja juustokastikkeesta tulee tasaisempaa. anna kypsyä pienen hetken ja lisää juustoraaste. Juustokastikkeesta tulee melko löysää, mutta se imeytyy kyllä lasagnelevyihin. Lasagnesta tulee pehmeää eikä liian kovaa.

Lasagnelevyjä tarvittiin yhdeksän kappaletta. Laita vuoan pohjalle vähän juustokastiketta ja sen jälkeen kolme lasagnelevyä rinnakkain, päälle juustokastiketta, pinaattikastiketta sekä lohta ja tuoretta tillisilppua. Tee toinen kerros samalla tavalla. Kolmanteen kerrokseen tulee vain lasagnelevyt, juustokastike ja päälle juustoraastetta.
 

 Kypsennä 175 asteessa noin 1 tunti. Anna vetäytyä 15 - 20 minuuttia ennen tarjoilua.
 
 

 
Hyvältä maistui, vaikka itse sanonkin. Pinaatti ja lohi sopivat todella hvyin yhteen. Hieman epäilin myöskin tillin lisäämistä, mutta hyvältä maistui sekin.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Pupusas

Idean tähän ruokaan saimme ystävältämme, joka asuu Los Angelesissa. Nämä El Salvadorista alkuaan olevat liha-, juusto- ja kasvistäytteiset tortillat ovat siellä todella suosittuja. Koska emme olleet koskaan kuulleet kyseisestä ruuasta, aloitimme perehtymisen googlen kautta. Hakusanalla ”Pupusas” löytyy todella monta ohjetta, neuvoa, kuvaa ja YouTubesta mainioita videoita, joista sai hyviä neuvoja kuinka näitä ”lettusia” tehdään. Tältä sivulta me katsoimme ohjeet.

Pupusas-lettuja varten tarvitaan masa harina – jauhoja, jotka ovat maissijauhoja. No aluksi vaikutti siltä, että jauhoja pitää tilata netistä, koska mistään kaupasta ei niitä tuntunut löytyvän, kunnes eräänä päivänä Armastus oli lähi S-marketista ja siellä jauhohyllyllä oli pussi masa harina – jauhoja. Siispä kokeilemaan.

 
Ohjeella tulee kahdeksan pupusasia
Tortillataikina:
2 kuppia masa harina –jauhoja
1 1/3 kuppia vettä
hiven suolaa
Sekoita ainekset keskenään ja anna taikinan levätä kymmenen minuuttia.

Mikäli teet lihatäytteisiä lettuja, niin tee tämä täyte ensin, jotta se ehtii jäähtyä.
200 g jauhelihaa
1 rkl paprikajauhetta
2 rkl juustokuminaa
1 tl chillijauhetta
2 tl suolaa
2 tl mustaapippuria
( 1 prk ruskeita papuja)

Ruskista jauheliha ja lisää mausteet. Voit myös lisätä ruskistetun jauhelihan sekaan ruskeita papuja, jotka on hienonnettu hyvin.

 
Tee pupusa -taikinasta kuusi pallo, joihin painelet kolot, joihin lisäät täytteen. Me laitoimme samaan lettuun sekä liha- että juustotäytteen. Juustona käytimme Västerbottenia raastettuna. Taikina ”nipistellään” yhteen, niin että täyte jää sisään ja sen jälkeen taikinapallot painellaan noin puolen sentin paksuiksi letuiksi. Kehyesti oljytyt kädet helpottavat taikinan käsittelyä. Letut paistetaan pannulla pari minuuttia molemmin puolin.

 
Pupusasit tarjotaan kaalisalaatin kanssa. Me teimme lisäksi guacamolea. Lisäksi tarjolla oli valmista salsaa.

Kaalisalaatti:
500 g valkokaalia
2 isohkoa porkkanaa
200 g maissia (pakaste tai säilyke)
suolaa
sokeria

Pilko kaali mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi. Kaalista on hyvä saada nesteet irtoamaan esimerkiksi kaulimalla kaalisuikaleita. Lisää kaalisuikaleiden sekaan porkkanasuikaleet sekä maissit. Ripottele suola ja sokeri, sekoita hyvin ja anna maustua jonkin aikaa.
 

 

Pupusasit ovat todella täyttäviä ja maistuvia. Lisäksi ne ovat gluteenittomia.

¡buen provecho

lauantai 9. marraskuuta 2013

Haastettu

Sain jo jokin aika sitten haasteen Katinkalta "Haaveena hyvä kuva"-blogista. Vastaaminen on vaan jäänyt. Mutta nyt vihdoin sain aikaiseksi vastata.

Haasteen säännöt ovat seuraavanlaiset:

1.     Kerro pari asiaa itsestäsi tai päiväsi kuulumisista. Liitä myös kuva.
 
Olen kroonisesta matkakuumeesta kärsivä virkanainen. Tällä hetkellä haaveillen pääseväni sukeltamaan tammikuussa. Nämä kuvat ovat Tondoba Baystä Egyptistä. Siellä kävimme sukeltamassa 2010 ja 2011.
 


 
 
 2. Vastaa haastajan kysymyksiin, jos se tuntuu sinusta mukavalta.

 3. Huijaa ja muuta haastetta mieleiseksesi.
 4. Keksi vaikkapa 10 uutta kysymystä, koska 11 on outo luku.

 5. Haasta paljon kivoja kavereita, äläkä ole kade, vaikka kaverilla olisikin enemmän lukijoita.
(Valokuvat, jotka olen lisännyt mukaa eivät oikeastaan mitenkään liity haasteeseen.)

1.       Elämäsi tähän astisin hienoin kokemus?
Varmaankin hääpäivämme. Olimme olleet yhdessä seitsemän vuotta ennen kuin menimme naimisiin.  Häämme olivat hyvin perinteiset eivätkä kovin isot, mutta mielestäni ihanat.


2.       Millaisia postauksia tykkäät lukea blogeista?
Lukulistallani on ruoka-, matka-, käsityö-, valokuvausblogeja ja blogeja, joissa bloggaaja kertoo omasta elämästään tai päivänsä tapahtumista. Yleensä pidän postauksista, joista opin jotain uutta.  
 
3.       Kesän 2013 kaunein muistosi?
Luetaanko syyskuun viimeinen viikko kesäksi? Silloin se on Santorinin matkamme. Ihana ja rentouttava loma.


4.       Paras lapsuusajan muistosi?
Oi, niitä on niin monta. Mökillä vietetyt kesät, serkkujen kanssa leikityt leikit, Isän ja Veljen kanssa tehdyt ”kesäretket”, Äidin lukemat sadut.


5.       Mitä tykkäät tehdä vapaa-aikanasi?
Luen blogeja ja kirjoja. Teen hitaasti mutta kuitenkin käsitöitä. Tällä hetkellä tekeillä on virkattu poncho itselle ja villasukat Armastukselle. Televisiosta seuraan muutamaa sarjaa; Good Wife, Downton Abbey, Solsidan, Vain elämää ja Tanssii tähtien kanssa. Vuosi sitten kävin vielä säännöllisesti kuntosalilla, mutta kun vaihdoin työpaikkaa, niin salilla käyminen jäi, koska se ei ollut enää helposti saavutettavissa. Nyt pitäisi löytää uusi sali.
 
6.       Suurin vielä toteutumattomin haaveesi?
The Ultimate diving –trip. Haaveena on tehdä sukellusmatka Indonesian vesille. Aikaa pitää varata vähintään pari kuukautta, jotta ehtii matkustaa rauhassa ja sukeltaa tarpeeksi.

7.       Lemppari ruokasi?
Sushi ehdottomasti.

 
8.       Minkä kirjan olet lukenut viimeksi?
Ian McEwanin Makeannälkä
 
9.       Mihin maahan matkustaisit, jos sinulla olisi mahdollisuus matkustaa minne haluat?
Melkein mihin vaan, tykkään matkustaa. Tällä hetkellä toivelistalla "uusista paikoista" on Meksiko, Singapore, Indonesia, Sisilia. Jo tutuista paikoista Lontoo, New York ja Pariisi.
 
10.   Mitä aiot touhuta tällä viikolla?
Tuleva viikko on ihan perustyöviikko, paljon kokouksia. Maanantaina tapaan ystävääni töiden jälkeen. Loppu viikosta pääsen käymään hierojalla ja kampaajalla. Armastus aloittaa työputken huomenna, joten todennäköisesti myös siivoan, pyykkään ja silitän.
 
11.   Minkä teatterin esityksen / elokuvan olet nähnyt viimeksi?
Viimeisin elokuva, jonka olen nähnyt elokuvateatterissa, on ”The Butler”. Todella vaikuttava ja hyvin näytelty elokuva.

Teatterissa olen valitettavasti käynyt viimeksi syksyllä 2011, silloin näin Ryhmiksen Don Quijoten. Edellisessä työpaikassa oli vilkkaasti toimiva henkilöstökerho, jonka kanssa tuli käytyä melko usein teatterissa. Kun vaihdoin noin vuosi sitten työpaikkaa niin teatterissa ei ole nyt tullut käytyä.

 
12.   Paras tapa viettää viikonloppua?
Riippuu vuodenajasta. Kesällä ehdottomasti parasta tapa on viettää viikonloppu mökillä. Talvella on kiva käydä elokuvissa ja syömässä ulkona.
 

13.   Unelmiesi asuinpaikka?
Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, että asun unelmieni asuinpaikassa. Sitten joskus kun ei tarvitse miettiä töitä, niin kesät asuisin mökillä ja talvet jossain missä on lämmitä ja aurinkoista.



Ja sitten ne kysymykset joihin toivon seuraavien haastettujen vastaavan

1. Mikä on parasta elämässäsi tällä hetkellä?
2. Mikä sai sinut bloggaamaan?
3. Mitä kaikkia kieliä osaat ja minkä kielen haluaisit oppia?
4. Mikä elokuva on jäänyt unohtumattomasti mieleesi ja miksi?
5. Kuka on suosikki artistisi/yhtyeesi?
6. Mikä on "ykkösharratuksesi"?
7. Onko jokin taito, jota et vielä osaa, mutta haluaisit oppia?
8. Suosikki kirjailijasi?
9. Mikä on vuoden 2013 paras muistosi?
10. Valitse kysymyksistä, joihin minä olen vastannut jokin kysymys, johon itse haluaisit vastata ja vastaa siihen.

Ja sitten bloggaajat, joiden toivoisin vastaavan haasteeseen

Susanna blogista Life in London by Susanna
Merja blogista Aikuisen naisen buduaarista
Rouva Kivitikan blogista Rouva Kivitikka
Sadun blogista Kukkapilli
ja uusimman lukijani Maurelitan (tervetuloa!) blogista Maurelita @ Paris

lauantai 2. marraskuuta 2013

Santorini (osa 4)

Palaan vielä hetkeksi Santorinille kuvakollaasien muodossa. Viikon aikana tallentui liki 800 kuvaa ja videota muistikorteille. Niistä olen nyt pikkuhiljaa yrittänyt karsia kuvia, jotka tallennan valokuvakirjaksi. Osan näistä kuvista on ottanut Armastus, mutta en ole mitenkään eritellyt niitä, vaan ovat sekaisin omien ottamieni kanssa.

Aluksi kooste erilaisista rappusista, joita löytyi todella paljon joka paikasta. Tässä tosin on vain pieni osa rappusista, joita olimme kuvanneet.
                          
                          
                          
                          
Ovia tykkäämme myös molemmat kuvata ja niistä tässä muuttama.
                         
Aasi on Santorinilla luotettava ja turvallinen apulainen siirtyessä paikasta toiseen.
                         
Koiria ja kissoja oli myös paljon. Monet näyttivät nauttivan lämmöstä.
                         
Myös kasveja tulee kuvattua runsaasti. Santorinilla viiniköynnökset kasvavat maata myöten. Tämä kasvatustapa kuulemma suojaa köynnöksiä.
                        
                        
                        
Kirkkoja ja rukoushuoneita oli kaikkialla. Useat pienemmät kirkot olivat yksityisten perheiden omistamia.
                        
                        
Taidetta oli esillä joka puolella.
                        
                        
Parhaat ostospaikat ovat Firassa ja Oiassa. Niistä löytyy myös käsityöläisiä, jotka itse tekevät myymänsä tavarat. Mutta myynnissä on myös made in China tuotteita, valitettavasti. 
                       
                       
Santorini oli todella ihastuttava pikkusaari. Ilmasto syyskuun lopulla oli juuri sopiva, ei liian kuuma mutta aurinko paistoi koko ajan. Paikalliset olivat todella ystävällisiä ja ruoka hyvää. Ruokakuvia ei valitettavasti nyt ollut näissä, koska kirjoitan tätä iPadilla ja jostain syystä en ollut tallentanut ruokakuvia tälle laitteelle. Toivottavasti olette pitäneet "matkasta". 

Oikein hyvää alkanutta marraskuuta kaikille.
















maanantai 28. lokakuuta 2013

Lihattoman lokakuun makaronilaatikko

Olen jo pitkään tehnyt makaronilaatikon ilman lihaa ja nythän se on oikein trendikäs. Jauhelihan asemasta olen käyttänyt tummaa soijarouhetta. Makaronina käytän täysjyvämakaronia.
 

Resepti:
2 dl tummaa soijarouhetta
2 dl vettä
2 rkl tomaattipyrettä
2 tl currya
2 tl paprikajauhetta
mustaapippuria maun mukaa
ripaus suolaa

5 dl täysjyvämakaronia

(2 dl juustoraastetta)

7 dl maitoa
3 kananmunaa
ripaus suolaa

Laatikon teon aloitan laittamalla soijarouheen sekaan vettä ja annan rouheen turvota noin puoli tuntia tai kunnes vesi on imeytynyt rouheen sekaan. Samalla laitan myös makaronit kiehumaan suolalla maustettuu veteen. Makaroni jätän hieman kovemmiksi kuin al dente, koska laitan runsaasti maitoa, jonka makaronit sitten imevät itseensä ja näin mielestäni laatikosta tulee maukkaampaa.

Kun vesi on imeytynyt rouseeseen, pyöräytän tomaattipyreen, curryn ja paprikajauheen paistinpannulla pienessä määrässä öljyä ja sitten lisään soijarouheen ja annan "kypsyä" pienen hetken.

Tämän jälkeen sekoitan makaronit ja soijarouheen keskenään. Toisinaan jääkaapista löytyy joko valmista juustoraastetta tai juuston palanen, jonka raastan sekaan. Yleensä raaste on emmentalia, mutta on pari kertaa sekaan eksynyt sinihomejuustoa ja ihan hyvältä on maistunut.

Sitten makaroni-soijarouheseos uunivuokaan ja päälle muna-maitoseos. Uuniin lämpöä 175 astetta ja noin 40 minuuttia aikaa.

Täysin kasvisruokahan tämä ei ole. Olenkin muutaman kerran miettinyt muna-maitoseoksen korvaamista joko soija- tai kauramaidolla, mutta eipä vaan ole tullut kokeiltua.

Lautasannos näyttää isolta, mutta itse asiassa lautanen on Teeman leipälautanen ja tomaatit hyvin pienikokoisia. Todella hyvä keino pienentää annoskokoa, mikäli maltaa olla ottamatta lisää.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Kopparnäs

On mennyt tämä viikko todella nopeasti. Viime lauantaina kävimme laittamassa mökin talvikuntoon ja kotimatkalla päätimme käydä Kopparnäsissä katselemassa maisemia. Kopparnäsistä voi käydä lukemassa lisää täältä. Kopparnäsin alue on aikoinaan kuulunut Imatran voimalle ja sinne on joskus 60-luvulla suunniteltu atomivoimalaa. No voimalaa ei rakennettu, vaan siellä oli energiakokeiluja, kuten tuulivoimaloita ja energiapajun kasvatusta. Nykyisin alue kuuluu Uudenmaan virkistysalueyhdistykselle.

Kävimme Kallioniemen aluella, joka on hieman tasaisempaa. Alueella on grillikatos sekä grillipuita, tavallinen WC ja inva-WC.

 





Alueella oli melko paljon joutsenia ruokailemassa. Poikaset olivat vielä harmaita vaikkakin jo ihan aikuisen kokoisia.







Parkkipaikalta oli noin 300 metriä rannalle oikein hyvää hiekkatietä, jonka varrella haavat olivat tiputtaneet jo lehtensä.


 
Matkalla takaisin huomasimme nämä Metsähallituksen maisemoijat työssään.