Tuulisella rannalla

Meillä oli tarkoitus snorklailla Kreetalla, mutta ei ihan onnistunut niin kuin toivottiin. Minä ehdin kerran mereen ja Armastus pari kertaa, mutta sitten tuulet alkoivat puhaltaa eikä mereen ollut menemistä. Paitsi, että Armastus yritti, mutta rantavahti käski tulla pois merestä.

Ensimmäisenä iltana meri oli vielä rauhallinen

Meidän hotellin rannalta vähän matkan päässä oli Iardonis-joki, jossa vesi oli alkuviikosta vielä aivan kirkasta, mutta loppuviikosta se oli muuttunut jo ruskehtavaksi, mutta se vesi oli todella kylmää. Joen alajuoksulla vuorilta tuleva makea vesi sekoittui meren aaltojen tuomaan suolaiseen veteen.

Ágioi Theódoroi on Kreikan pienin saari ja se on luonnonsuojelualuetta eikä sinne saa rantautua. Saarella on runsas linnusto sekä kri-kri-vuohia. Saaren edustalla on noin kuudessa metrissä toisen maailman sodan aikainen saksalainen lentokone, jota meidän piti käydä katsomassa, mutta jäi nyt siis tekemättä.

Tässä olikin sitten meidän reissu. Matka oli kyllä onnistunut, vaikka kaikkea ei pystynytkään tekemään, mitä oli suunnitellut. Todennäköisesti lomailemme toistekin Kreetalla, jäihän meiltä saaren itäpuoli kokonaan näkemättä.

Oikein aurinkoista lokakuun loppua kaikille!

Hiljainen on kylätie

Parina päivänä meillä oli vuokrattuna auto ja kiertelimme Länsi- ja Keski-Kreetalla. Maisemat oli todella upeat. Valitettavasti ei tullut kirjoitettua aina ylös, missä pysähtyi. Ainut ongelma autoilussa on se, että maisemat ovat niin upeita, että tulee pysähdeltyä melko usein kuvaamaan ja siten aika menee todella nopeasti eikä ehdikkään nähdä kaikkea sitä mitä oli suunnitellut. Mutta toisaalta ei se haitannut kumpaakaan meistä, koska sillä kuitenkin tuli nähtyä niin paljon. 

Molempina päivinä oli hyvin rauhallista ajella, ei ollut juurikaan vastaantulijoita tai edessä ajavia. Mutta tiet olivat kyllä mutkaisia, mutta onneksi Armastus on niin hyvä ajaja, joten kyydissä ei pelottanut ollenkaan. 

Tämä kotkakuva ei ole kovin hyvä, mutta oli todella upea seurata hänen liitoaan taivaalla

Kyllä kissat tietää milloin on hyvää ruokaa tarjolla. Nämä halusivat jakaa meidän makkara-aterian.

Paleohoran kaupunki Kreetan etelärannikolla

Ilmeisesti ajalla ei ole niin väliä, kun kirkon molemmat kellot on eri ajassa, eikä kumpikaan ollut siinä oikeassa

Amarin laaksoa

Idavuoren huippu pilvessä

Kreetalla oli helppo pysähtyä ottamaan kuvia, koska teiden varsilla oli runsaasti paikkoja, joihin oli helppo parkkeerata. Lisäksi pikkukyliä oli kylä kylän vieressä ja aina löytyi jokin ravintola tai kahvila, jonka edessä pystyi parkkeeraamaan. Lisäksi oli helppo seurata kartalta missä mennään, kun aina kylään saavuttaessa oli kylän nimi. 

Oikein aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!