maanantai 28. lokakuuta 2013

Lihattoman lokakuun makaronilaatikko

Olen jo pitkään tehnyt makaronilaatikon ilman lihaa ja nythän se on oikein trendikäs. Jauhelihan asemasta olen käyttänyt tummaa soijarouhetta. Makaronina käytän täysjyvämakaronia.
 

Resepti:
2 dl tummaa soijarouhetta
2 dl vettä
2 rkl tomaattipyrettä
2 tl currya
2 tl paprikajauhetta
mustaapippuria maun mukaa
ripaus suolaa

5 dl täysjyvämakaronia

(2 dl juustoraastetta)

7 dl maitoa
3 kananmunaa
ripaus suolaa

Laatikon teon aloitan laittamalla soijarouheen sekaan vettä ja annan rouheen turvota noin puoli tuntia tai kunnes vesi on imeytynyt rouheen sekaan. Samalla laitan myös makaronit kiehumaan suolalla maustettuu veteen. Makaroni jätän hieman kovemmiksi kuin al dente, koska laitan runsaasti maitoa, jonka makaronit sitten imevät itseensä ja näin mielestäni laatikosta tulee maukkaampaa.

Kun vesi on imeytynyt rouseeseen, pyöräytän tomaattipyreen, curryn ja paprikajauheen paistinpannulla pienessä määrässä öljyä ja sitten lisään soijarouheen ja annan "kypsyä" pienen hetken.

Tämän jälkeen sekoitan makaronit ja soijarouheen keskenään. Toisinaan jääkaapista löytyy joko valmista juustoraastetta tai juuston palanen, jonka raastan sekaan. Yleensä raaste on emmentalia, mutta on pari kertaa sekaan eksynyt sinihomejuustoa ja ihan hyvältä on maistunut.

Sitten makaroni-soijarouheseos uunivuokaan ja päälle muna-maitoseos. Uuniin lämpöä 175 astetta ja noin 40 minuuttia aikaa.

Täysin kasvisruokahan tämä ei ole. Olenkin muutaman kerran miettinyt muna-maitoseoksen korvaamista joko soija- tai kauramaidolla, mutta eipä vaan ole tullut kokeiltua.

Lautasannos näyttää isolta, mutta itse asiassa lautanen on Teeman leipälautanen ja tomaatit hyvin pienikokoisia. Todella hyvä keino pienentää annoskokoa, mikäli maltaa olla ottamatta lisää.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Kopparnäs

On mennyt tämä viikko todella nopeasti. Viime lauantaina kävimme laittamassa mökin talvikuntoon ja kotimatkalla päätimme käydä Kopparnäsissä katselemassa maisemia. Kopparnäsistä voi käydä lukemassa lisää täältä. Kopparnäsin alue on aikoinaan kuulunut Imatran voimalle ja sinne on joskus 60-luvulla suunniteltu atomivoimalaa. No voimalaa ei rakennettu, vaan siellä oli energiakokeiluja, kuten tuulivoimaloita ja energiapajun kasvatusta. Nykyisin alue kuuluu Uudenmaan virkistysalueyhdistykselle.

Kävimme Kallioniemen aluella, joka on hieman tasaisempaa. Alueella on grillikatos sekä grillipuita, tavallinen WC ja inva-WC.

 





Alueella oli melko paljon joutsenia ruokailemassa. Poikaset olivat vielä harmaita vaikkakin jo ihan aikuisen kokoisia.







Parkkipaikalta oli noin 300 metriä rannalle oikein hyvää hiekkatietä, jonka varrella haavat olivat tiputtaneet jo lehtensä.


 
Matkalla takaisin huomasimme nämä Metsähallituksen maisemoijat työssään.
 


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Santorini (osa 3); Kamari, Firá, Oía


Hotellimme sijaitsi Kamarissa, joka on saaren loivalla itärannalla sijaitseva noin 600 asukkaan kylä. Kamarissa on pitkä ranta, joka on mustaa laavakivisoraa. Kivissä todella piisasi. Meillä on tapana ottaa aina muistoksi muutama kivi matkoilta. Tällä kertaa vaan oli todella vaikea valita.

Tällä kertaa emme sukeltaneet, mutta snorklasimme pelkästään. Vesi oli kirkasta ja kalojakin näki. Armastus törmäsi jopa pieneen mustekalaan.

Kamarin eteläpuolella sijaitsee Mesa Vuono -vuori, jonka päällä sijatsevat antiikin Thiran rauniot. Vuoren yli kulkee kävelytie Perissan hiekkarannalle.

Santorinin lentokenttä sijaitsee noin 15 minuutin ajomatkan päässä Kamarista, joten rannalla pystyi harrastamaan lentokonebongausta.

Anáfi on Kykladien saariryhmän kaakkoisin saari. Kreikkalaisen mytologian mukaan argonautit nimesivät saaren Anáfiksi, kun Apollon oli nostanut saaren merestä argonauttien pelastukseksi myrskyltä. Aurinko nousi todella kauniisti Anáfin takaa.
 
 
 
Firá on Santorini pääkaupunki ja suurin kaupunki. Nimi Firá on oikeastaan Santorinin pääsaaren nimen Theran toinen muoto. Firássa on asukkaita noin 12 000, mikä on suurin osa Santorinin asukkaista. Firássa on todella paljon korkeuseroja ja todella paljon rappusia. Satamasta kuulemme johtaa 600 rappusta ylös. Ne voi joko kiivetä, kulkea aasin selässä tai gondolihissillä. Kamarista Firán pääsi todella hyvin bussilla. Matka maksoi 1,60€ ja kesti noin 15-20 minuuttia.
Firá mereltä nähtynä. Rappuset kiemurtelevat satamasta ylös.


Oía sijaitsee Santorinin pohjoisosassa ja on saaren toiseksi suurin kaupunki. Oíassa on myös todella paljon korkeuseroja ja näköala yli kalderan on uskomaton. Oía on tunnettu myös auringonlaskuista. Oíaan pääsee bussilla Firásta ja hinta on myös 1,60€.
 
 


 






Pikkasen innostuin nyt kuvien kanssa:D
 
Lähteenä olen käyttänyt wikipediaa.
 
 
 

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Santorini (osa 2); Nea Kaméni


Emme yleensä Armastuksen kanssa osallistu matkoillamme järjestetyille retkille. Tällä kertaavaan ei kumpikaan ollut innostunut miettimään mihin ja miten pääsisimme tekemään retkiä, joten päätimme osallistua matkatoimiston järjestelemälle retkelle. Kyllä oli rentouttavaa kun joku sanoi, mihin mennä eikä tarvinnut käyttää aivoja ymmärtääkseen mitä opas kertoi.

Matka Nea Kaménille sujui leppoisasti King Thirasia laivalla. Laivaan pääsimme Firan uudesta satamasta, joka on nimeltään Athinios. Matka satamaan oli mielenkiintoinen. Tien kerrottiin olevan saaren levein. Ei kyllä tuntunut siltä kun bussissa istui ja katseli vuoren seinää ihan ikkunan vieressä.

Nykyisin tuntemamme Santorini on saanut muotonsa 1650–1600-luvulla eaa sattuneen tulivuoren purkauksen tuloksena. Aikoinaan Santorini oli pyöreä saari, jonka keskellä oli pieni sisämeri, jonka alla oli suuri magmakammio. Magmakammioin katto petti ja se aiheutti silloisen saaren repeytymisen viideksi eri saareksi, jotka ovat pääsaari Thíra, Thirasía, Néa Kaméni, Palaiá Kaméni sekä Aspronísi. Tulivuoren purkaus muodosti pääsaarelle Thíralle kalderan, jonka reunalle on rakennettu mm. nykyinen pääkaupunki Fira sekä auringonlaskuistaan kuuluisa Oia. Viimeisin tulivuoren purkaus on tapahtunut 1950-luvulla.
Nea Kaménille meneville suositellaan hyviä ja tukevia kenkiä sekä juotavaa mukaan. Suosittelen myös hyvää suojausta auringolta. Saarella ei juuri ole suojaa paahteelta. Pariin kohtaan on rakennettu penkkiä ja varjoja, jos tuntuu siltä, että ei välitäkään kiivetä huipulle. Huipulle kiipeä erään opaskirjan mukaan puolessa tunnissa. Saa kyllä kävellä vauhdilla silloin sanon minä. Eteensä on hyvä katsoa, koska irtokiviä on paljon poluilla. Polku on myös melko jyrkkää ajoittain.
Tältä polku näytti aluksi
Matkalla huipulle
Näkymiä Nea Kaménilla
Meidän oppaamme kertoman mukaan Nea Kaménin pinta muuttaa muotoaan jatkuvasti. Muutamassa kohdassa maasta nousi höyryä sekä rikinhajua. Näkyi saarella yksi puukin.
Tuossa kohdassa polkua, missä on vaaleaa maa-ainesta höyrysi ja haisi rikki
 
 
  
Thirasían-saari
Thirasían eteläkärki näyttää aivan krokotiilin päältä
Kalderanlahti, jossa risteilijät odottavat Firassa ja Oiassa käyviä matkailijoita.


Nea Kaménilla käynnin jälkeen pääsimme uimaan kuumassa, rikinhajuisessa poukamassa. Poukamaan piti uida laivalta. Kertoman mukaan, jos itseensä hieroo poukamassa olevaa rikkipitoista mutaa, niin nuorenee kymmenen vuotta. Jätin tämän mudan hieromisen tekemättä, joten en osaa sanoa, onko tarinalla pohjaa. Jo pelkkä uiminen sai ihon oranssiksi, niin että vaatteetkin olivat oransseja.
Iltapäivällä matkasimme vielä Thirasía-saarelle, jossa nautimme lounasta satamassa olevassa Labros-ravintolassa. Harmittaa, että nälkäisenä en muistanut ottaa annoksista kuvia, mutta Armastuksen syömä grillattu mustekala-varras sekä omani, joka sisälsi grillattua hummeria sekä jättikatkarapuja olivat todella hyviä.
Thirasían satama
Tietolähteenä olen käyttänyt Wikipediaa, Santorini Full Tourist Guide – kirjaa sekä Apollomatkojen opasta, jonka johdolla kävimme retkellä.