Niitä näitä

Kovin on taas pää tyhjä postausten suhteen. Valokuviakaan ei oikein ole tullut otettua. Töiden jälkeen vaan ei ole valoa ja vapaapäivät ovat menneet hoidellessa juoksevia asioita. Tässä on kuitenkin muutamia kuvia jouluristeilyltäni.

Armastus on ollut 24 vuotta töissä laivalla ja niistä 13 joulua töissä. Osan niistä Armastuksen "työjouluista" minäkin olen ollut töissä, osan vapaalla. Nyt oli taas "työjoulun" vuoro ja mitä päätin, että tänä vuonna lähden mukaan risteilylle. Oli ensimmäinen kerta joulun aikaan.

Jouluaatto oli todella aurinkoinen ja vähäluminen, kuten ensimmäisestä kuvasta kotipihaltamme huomaa.

Kävin ennen kuin laiva lähti liikkeelle hieman kuvaamassa kannella. Kuvat on otettu Nikon Coolpixillä, jossa telekuvaus ominaisuudet eivät ole samanlaiset kuin kunnon järkkärillä, mutta onneksi ilma oli todella kaunis ja valoisa kuvaamiseen.

Itse laivan sisältä en jaksanut juurikaan ottaa kuvia.

Tukholmassa oli todella kylmää ja tuulista, joten teimme vain pienen kävelylenkin Armastuksen kanssa. Ja koska kameraa olisi pitänyt käsitellä ilman hanskoja, en käsien palelulta saanut otettua juurikaan kelvollisia kuvia. Tämä kuva oli vaan jotenkin hauska. Kun nopeasti katsoo, niin aivan kuin nainen halaisi puuta.

Menomatkalla töissäolevalle henkilökunnalle ja heidän omaisilleen oli katettu oma ruokailu, joten saimme syödä Armastuksen kanssa joulupäivällisen yhdessä. Paluumatkalla päätin nauttia sushia, koska jouluruokakiintiöni oli täynnä, enkä varmaan koskaan kyllästy syömään sushia.

Tapaninpäiväaamu oli myös todella kaunis ja aurinkoinen. Tosin edellinen yö oli ollut hyvin keinuvainen. Hyttini ikkunasta näkyi myös upea täysikuu, mutta siitä en saanut kunnon kuvaa ollenkaan.

Oli ihan mielenkiintoista viettää joulu laivalla. Pääsi todella helpolla. Saa nähdä milloin seuraavan kerran. Armastus on parilliset joulu kotona ja parittomat töissä. 

Oikein hyvää alkanut lumisateista viikkoa kaikille.  

Puutarha vaihtoi väriä

Lokakuun loppupuolella yksi lauantai oli todella kaunis päivä laittaa puutarhaa talvikuntoon. Siihen liittyy meillä kuivuneiden kukkanoksien leikkaaminen, lehtien haravointi sekä puutarhakalusteiden talvivarastointi. Ehtihän siinä muutaman kuvankin ottaa välillä :). Yritän kovasti opetella ottamaan makrokuvia pikkukamerallani Nikon Coolpixillä, mutta aina kuvat ei onnistu. Kuvan keskusta saattaa olla tarkka, mutta reunat aivan epätarkat. Pitänee vielä yrittää opiskella ohjekirjasta. Muuten kamera on hyvä, kulkee kätevästi mukana ja on vesitiivis jopa 18 metriin asti. Tosin vedenalaisia kuvia en ole vielä kokeillut ottaa. Kun ihan oikeasti sukelletaan, niin silloin usein mennään yli 20 metrin syvyyteen, joten kameralle kävisi huonosti. 

 

Vaikka kaikissa muissa puissa ja pensaissa lehdet olivat joko karisseet tai ainakin vaihtaneet väriä,niin sireenissä oli vielä aivan vihreät lehdet. Nyt on kaikki lehdet jo pudonneet. Niin voi puutarha nyt levät ja valmistautua tulevaan kevääseen ja kesään.

Tämä syksy on taas mennyt niin nopeasti. Parin viikon päästä onkin ensimmäinen adventti. Saa nähdä milloin saadaan lunta tänne etelään. Olisi kiva, koska ulkona ei olisi aivan niin pimeää. 

Oikein hyvää ja rauhallista alkavaa viikkoa kaikille.

Niin tyyntä

Tässä postauksessa on myös kuvia edellisen postauksen tavoin kuukauden takaisesta viikonlopusta mökillä. Tällä kertaa vaan kuvauskohteena on ollut meri. Mökkimme sijaitsee saaristossa Länsi-Uudellamaalla. Mökin pihaan pääsee autolla, koska saareen kulkee lossi. Saavuimme mökille melko aikaisin aamusta, joten lossirannassa oli vielä hieman usvaa. 

                    

Merivesi oli todella alhaalla nyt. Meillä ei ole kovin hyvä hiekkaranta ja joskus merivesi on niin korkealla, että meillä ei ole rantaa ollenkaan :). 

Mutta rannalla on myös kiva istuskella ja katsella ohi seilaavia aluksia. Viime kesänä ihmettelimme tätä armeijan alusta, jonka etukannella istui kaksi miestä siviilit päällä. Illalla uutisista kuulimme, että kyseessä oli armeijan uusi vene ja Alexander Stubb oli kyydissä brittiläisen virkaveljensä kanssa. Kuva ei kylläkään ole kovin tarkka, koska se on otettu pitkän matkan päästä.

Nyt on siis on mökki talvilevolla ja odottelemme taas uutta kesää.

Rauhaisaa marraskuun jatkoa kaikille. 

Miksi mennä metsään

Reilu viikko sitten kävimme laittamassa mökin talvikuntoon. Mökki ei ole pelkästään meidän vaan Armastuksen puolelta perikunnan. Mökki on soveltuu vain kesäkäyttöön ja on hyvin pieni, mutta meistä aivan ihana paikka kesäisin. Parasta mökissä on se, että se sijaitsee merenrannalla, tosin 80 rappusta rannasta ylöspäin :). Toinen hyvä asia on se, että meiltä kotipihalta on vain 76 kilometriä mökille. Talvellakin voi käydä katsomassa, että kaikki on kunnossa.

Yleensä emme ole yötä enää lokakuussa, mutta nyt olimme yhden yön, koska Armastus halusi tehdä linnunpönttöjä :). Sillä aikaa kun Armastus sorvasi niitä pönttöjä, minä päätin lähteä katsomaan löytyisikö suppilovahveroita. Mökin lähellä on paikka, josta yleensä löytyy hyvin suppilovahveroita. Usein jopa niin paljon, että kaikkea ei jaksa edes kerätä. Mutta tänä syksynä ei suppiloita näkynyt. Onneksi oli ottanut mukaan pikkukamerani Nikon Coolpixin, joten sienestys muuttui kuvaamiskesi. Joten tässä on muutamia kuvia metsästä. 

Luin jostain joku aika sitten (olisiko ollut Hesari) jutun, että liikkuminen metsässä tekee hyvää terveydelle. Ja uskon siihen todellakin vaikka puita ei halaisikaan eikä niitä sieniäkään löytyisi, niin metsäsässä liikkuminen antaa paljon.

Peurat ja hirvet ovat ajan saatossa tehneet hyvät polut metsään.

Viime vuosina mökin lähimetsään on ilmestynyt yhä enemmän ja enemmän luppoa (lat. Bryoria fuscescens). Se on hyvä asia, koska luppo, joka on pensasjäkälä, on erittäin herkkä ilmansaateille. Metsässä siis ilma on puhdistunut niiden vuosien aikana, joita olemme mökillä viettäneet.

Olisi mielenkiintoista tietää mikä ötökkä on syönyt tuollaisen kuvion koivunlehteen

Nämä suppilovahverot jätin metsään, kun ei niistä kuitenkaan olisi ateriaa saanut aikaiseksi.

Kosteus oli tiivistynyt pisaroiksi hämähäkin verkkoon

Kovin ahkera Armastus oli ollut metsäretkeni aikana. Monta uutta kotia oli valmistunut linnuille. (Kuva on Armastuksen ottama kännykällä). Mökin pihapiirissä kesäisin pyörii talitiaisia, sinitiaisia, peippoja, kirjosieppoja, närhiä, käpytikkoja, mustarastaita sekä räkättirastaita. Joskus on näkynyt myös kuusitiaisia, töyhtötiaisia, puukiipijöitä, palokärkiä, hiiripöllöjä ja joku pikku haukka. Vaikkakaan ei ihan pihapiirissä, niin muutamana vuonna olemme nyt ihailleet merikotkaperheen liitelyä mökin yläpuolella. Lähistöllä ilmeisesti pesii marikotkapariskunta ja he ovat onnituneet kasvattamaan ainakin yhden poikasen jo useampana kesänä.

       

Toivotavasti hyvät syyskelit jatkuvat vielä pitkään.

Oikein hyvää ja kaunista loppuviikkoa ja  pyhäinpäivää kaikille.