Näytetään tekstit, joissa on tunniste Cozumel. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Cozumel. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Saarta ympäri


Yhden päivän käytimme tutustumalla Cozumelilla olevaan Mayakylän raunioihin ja Punta Surin luonnonsuojelualueeseen. Reissun ostimme hotelliltamme. Ryhmämme koostui kahdesta yhdysvaltalaisesta pariskunnasta, oppaasta sekä Armastuksesta ja minusta. Eli varsin pienellä porukalla olimme liikkeellä. Ajoimme Jeepeillä, ensin oppaamme, sitten me ja kolmannessa Jeepissä olivat yhdysvaltalaiset.
Keskimmäinen Jeep oli meidän kulkuneuvo

Aivan ensin kävimme myymälässä, jossa esiteltiin tequilan tekoa. Cozumelilla ei valmisteta tequilaa, mutta myymälän takapihalle oli rakennettu näyttely. Sen verran opimme, että paras tequila tehdään sinisestä agaavesta, eikä siihen lisätä sokeria, koska sininen agaave on itsessään tarpeeksi makeaa. Laadukkaasta tequilasta ei kuulemma tule humalaan eikä pää kipeäksi. Tequila pullo pitää aina ennen ostamista kääntää alapäin ja ravistaa. Jos juomaan tulee kuplia, niin silloin tequilaan on lisätty sokeria eikä se ole laadukasta. Valitettavasti minulla ei ole kuvia ko. paikasta.

Tequila esittelyn jälkeen ajoimme San Gervasion raunioille. Cozumelilla on kaksi Mayakylän rauniota, joista San Gervasion alue on isompi. San Gervasio sijaitsee melkein keskellä saaren pohjoisosaa ja El Cedral taas saaren eteläosassa. 


San Gervasio rakennettiin alunperin Ixchel nimisen jumalattaren kunniaksi ja se on ollut mayakulttuurissa eräänlainen pyhiinvaelluskohde. Ixchel oli äitiyden, raskauden ja synnytyksen jumalatar. Cozumelilla on ollut asutusta ilmeisesti ajanlaskumme alusta alkaen. Mayat muuttivat saarelle noin 300-luvulta alkaen. Kun espanjalaiset valloittajat saapuivat Cozumelille, on asukkaita arveltu oleen noin 20000. Valitettavasti valloittajien toimet sekä mukanaan tuomat sairaudet saivat Mayat katoamaan Cozumelilta. Cozumel oli asumaton lähes 300 vuotta. 1800-luvun alussa saarelle muutti jälleen Maya-intiaaneja ja espanjalaisia. 

Tämän kaaren alta kuljettiin San Gervasioon. Tie johtaa saaren rannikolle ja on noin seitsemän kilometriä pitkä.

Valitettavasti kun San Gegervasion kylä löydettiin, niin alue oli runsaan kasvuston peitossa ja alueen raivaamiseen käytettiin dynamiittiä. Osa raunioista on koottu sittemmin uudelleen, joten ne eivät ole aivan alkuperäsiä. Tässä on asunnon sisäänkäynti. Oikealla olevat käden jäljet ovat alkuperäiset. Niiden tarkoitus on ollut ilmeisesti siunata tai tuoda hyvää onnea taloon.



San Gervasion alueelle ei pääse ilman paikallista opasta. Oppaamme oli todella hyvä ja osasi kertoa todella hyvin Maya-kulttuurista. Cozumelilla ei harrastettu ihmisuhreja kuten mantereella, saarella uhrattiin lähinnä eläimiä sekä ruokaa jumalille. 

Jumalille uhrautuminen on ollut Mayakulttuurissa kunnia-asia. Papit päättivät minkälaisen uhrin jumalat halusivat ja sen jälkeen järjestettiin kilpailu siitä kuka pääsisi uhriksi. Kuulostaa näin länsimaalaisesta hieman oudolta, mutta koska uhraamalla itsensä, pystyi kohottamaan perheen sosiaalista statusta, niin uhriksi pääseminen oli iso asia. Ja koska Mayat uskoivat jälleensyntymiseen, niin ajateltiin, että uhrautumisen jälkeen pääsee palaamaan takaisin.
Tämä on ollut aikoinaan alttarialuetta
San Gervasion jälkeen ajoimme saaren itärannikolle, jossa pysähdyimme pieneksi hetkeksi Coconut Bar'iin, joka oli todella mielenkiintoinen paikka. Baarin katto oli peitetty t-paidoilla.
Näkymät baarilta saaren itärannikolle olivat huimat. Itärannikolla ei ole kuin muutama pieni hotelli, koska rannat ovat hyvin kivikkoiset ja Atlantin aallokko on hyvin voimakas.


Baaritiskillä meitä oli vastassa tämä herra. Mitään hän ei kyllä sanonut, mutta katseli meitä hyvinkin arvioivasti.
Punta Sur on saaren eteläosassa sijaitseva luonnonpuisto, jossa voi tarkkailla krokotiilejä, lintuja ja snorklata sekä meloa.

Tie Punta Surissa oli todella huonossa kunnossa. Tie oli täynnä kuoppia ja irto kiviä, joita täytyi väistellä.



Mutta maisemat olivat todella hienot.

Merikilpikonnat pesivät myös Punta Surissa

Tämä yksi melko iso krokotiili lepäili turistien ihmeteltävänä.

Luonnonsuojelualueella on laaja makean veden alue, jolla pesii ja elää runsas lintujen populaatio.




Tämä rakennelma on ollut myrskyvaroitin. Kun hurrikaani on saapunut Atlantilta, niin tuuli on saanut aikaan rakennelmassa kovan äänen, joka on kuulunut kauas ja antanut aikaa mennä turvaan myrskyltä.

Celarainin majakka on yksi Cozumelin toimivista majakoista ja sijaitsee Punta Surin alueella. Majakan yhteydessä on pieni merenkäynnille omistettu museo ja 127 rappusen jälkeen hienot näköalat Cozumelin eteläosiin.





Tämä oli nyt viimeinen postaus matkastamme. Toivottavasti olette viihtyneet matkassa. Voin lämpimästi suositella Meksikoa ja Cozumelia lomareissun kohteeksi. 

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Pintaa syvemmälle 2

Viime postauksessa lupasin, että tutkimme vielä hieman lisää vedenalaista maailmaa korallikuvien muodossa. Koralliriutoista voit käydä lukemassa lisää täältä. Korallit jakautuvat kovaan ja pehmeään koralliin. Korallit ovat erittäin herkkiä rikkoutumaan ja tuhoutumaan. Jo pieni osuman sukeltajan räpylästä voi rikkoa korallia. Korallit kasvavat vain noin sentin vuodessa, joten sukeltaessa on syytä huolehtia siitä, ettei vahingoita niitä. Korallit ovat oivia turvapaikkoja monille meren pikkueliöille. 

Yleisilme koralleista oli sini-vihreäsävyinen eikä korallit näyttäneet olevan kovin suuria. Myöskään korallien nimeäminen ei ole oikein hanskassa, joten nyt nähtäviin kuviin ei ole liittää nimiä.


Mutta tarkemmin tarkasteltuna näkyi kauniita värejä ja mielenkiintoisia yksityiskohtia.





Tässä on yksityiskohta yllä olevasta korallista. 

Makrokuva aivokorallista.

Cozumelin vesillä oli paljon maljakorallia eri kokoisena, erilaisissa muodostelmissa sekä eri värisenä.

 

 

 


Viuhkakoralliakin näkyi. Viuhkakoralli on kivikorallia.

  Tämä pehmeisiin korallihin kuuluva koralli kasvoi suoraan merenpohjasta.

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, ajoittain oli aika voimakas virtaus, joka näkyy tässä korallissa todella hyvin.

Vuokot olivat todella kauniin värisiä Cozumelilla. Punaisella merellä vuokot ovat usein ruskeita, mutta täällä vaaleita, joilla "lonkeroiden" päät olivat vihreitä kuten tässä tai sinisiä. Erona Punaiselle merelle oli myös vuokkokalojen puute. Jos joku on nähnyt Disneyn elokuvan "Nemoa etsimässä" niin tietää minkä näköinen vuokkokala on. Oranssiraidallinen kala, jota kutsutaan nykyisin nimellä Nemo.



Suurin osa sukellusreissuistamme on suuntautunut Egyptiin Punaiselle merelle ja verrattuna Meksikoon mielestämme siellä korallit ovat värikkäämpiä ja monimuotosiempia, mutta mielenkiintoisen näköisiä korallit olivat myös Cozumelilla. Välillä tuntuu aivan uskomattomalta miten värikäs ja monimuotoinen merenalainen elämä on. 

Käymme vielä tällä Meksikon reisulla tutustumassa Tulumin raunioihin sekä teemme pienen retken Cozumelin ympäri. 

Oikein ihanaa ja aurinkoista alkavaa viikkoa. 

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Pintaa syvemmälle

Me Armastuksen kanssa olemme mielestämme "sunnuntaisukeltajia". Käymme vain kerran vuodessa sukeltamassa. Silloinkin tärkeitä "vaatimuksia" ovat lämmin vesi sekä hyvä näkyvyys. Myös hyvä sukelluskeskus, jossa on ammattitaitoiset oppaat ovat tärkeitä. Tämä reissumme oli ensimmäinen matkamme Meksikoon ja Cozumelille. Kun päätimme, että lähdemme Cozumelille sukeltamaan, alkoi hyvän sukelluskeskuksen etsiminen netistä. Päädyimme Babieca Dive Centeriin, jota kehuttiin aika monessa paikassa. Kehujen mukaan keskuksella on hyvät oppaat ja sukellusryhmät ovat pieniä myös heillä on käytössään nopeat veneet, joilla pääsee nopeasti sukelluskohteisiin. Lisäksi tämä sukelluskeskus oli El Cid la Ceiba -hotellin yhteydessä. Ja kun hotellikin vaikutti sellaiselta, jossa voisi viettää 12 päivää, joten tuli valittua sekä sukelluskeskus ja hotelli.

Aamusta sukelluskeskus oli vielä ihan hiljainen.

Jukatanin niemimaalta alkava koralliriuttojen muodostelma, joka jatkuu Guatemalaan asti on maailman toiseksi suurin yhtenäinen koralliriutta. suurin on Australian Great Barrier Reef. Cozumelin sukelluskohteita kehutaan usein ja ne löytyvät useista sukellusoppaista "must to dive" -paikkoina.
Valokuvat on otettu useammalla sukelluksella Canon Power Shot G9:llä. johon on kotelo. Valitettavasti vaan kalat ei oikein halua tehdä yhteistyötä ja useammat kuvat on otettu melko kaukaa ja sävy on aika sinen, koska kameran salama ei kanna tarpeeksi. Lisäksi Cozumelilla on melko voimakkaita virtauksia, joka myös aiheutti hankaluuksia kuvaamiseen. Vedessä oli myös runsaasti pieneloitä, joten vesi oli ajoittain aika sameaa. Kaikkien kalojen nimiä emme valitettavasti tiedä edes englanniksi. Seuraavassa postauksessa on sitten kuvia koralleista.









Keisarikalojen sukuun kuuluva
Pieni perhoskala ja pieni meriahven piiloutuivat
Urospuolinen french angelfish (pomacanthus paru)
Naaraspuolinen french angelfish
Tässä kuvassa on velhokala eli kivikala (Synanceia verrucosa)
Great barracuda (Sphyraena barracuda) on yksinäinen matkaaja
Tämä kala kuuluu perhoskalojen heimoon
Tämän sinisen kala kuuluu kirurgikalojen heimoon
Caribbean lobster (Metanephrops binghami)
Karettikilpikonna (Eretmochelys imbricata)
Joukko napsijoita
Lisää napsijoita
Tämäkin kala kuuluu keisarikalojen heimoon
Tämä vihreä mureena (Gymnothorax funebris) ei pitänyt valokuvaamisesta
Myöskään tämä mureena ei pitänyt siitä, että häntä häirittiin
Tämä konnakalojen heimoon kuuluva yksilö pysyi visusti kolossaan
Tällä meriahvenella (Serranidae) oli pituutta metrin verran
Tämä punainen meriahven oli huomattavsti pienempi
Viiksihai pariskunta (Ginglymostomatidae) lepäili korallien suojassa
Remora oli tiukasti kiinni hain selässä
Kerrankin samassa kuvassa veden alla, kiitos sukellusoppaamme

Teimme 12 sukellusta kuuden päivän aikana ja ne olivat todella hyviä sukelluksia. Rymämme oli pieni joka kerta kolmesta seitsemään sukeltajaan sekä opas. Pari sukellusta tehtiin 30 metrissä, muut hiukan yli tai alle 20 metrissä. Vesi oli koko ajan +27-+28 asteista, joten tropiikkipuvulla tarkeni vaikka useimmat sukellukset oli yli tunnin kestäviä. Sukellusten välillä meille tarjottiin hedelmiä sekä leivonnaisia ja vettä. Lisäksi veneessä oli jokaiselle isot pyyhkeet, joihin pystyi kietoutumaan venematkan ajaksi, ettei tullut kylmä. 

Paljon mielenkiintoista tuli nähtyä. Viimeisenä päivänä, jolloin emme enään ottaneet kameraa mukaan, näimme kotkarauskun, jota emme olleet aiemmin nähneet. Oli todella upea ilmestys, kun lipui yläpuolellamme. Virtaukset olivat välillä todella voimakkaita ja viimeisinä päivinä virtaukset muuttivat suuntaa koko ajan. Aivan viimeinen sukellus meni täysin siksakkia tehdessä, jopa meidän opas oli ihmeissään, kun piti muuttaa suuntaa vähän väliä.

Oikein hyvää alkavaa viikkoa!