Liskoako lounaaksi

Yksi päivä meni ihmetellessä Kinabalu-vuorta. aluksi näytti siltä, että emme näkisi vuorta ollenkaan. Aamu valkeni melko harmaana ja kun oppaamme saapui hakemaan meitä, niin hän sanoi, että valitettavasti pilvet ovat hyvin alhaalla, joten saattaa käydä niin, että meiltä jää vuori näkemättä. Mutta joka tapauksessa ajaisimme Kundasangin-kylään, josta olisi hyvät näkymät vuorelle, jos keli olisi hyvä. Siellä myös olisi aikaa nauttia kuppi kahvia, jos joku haluaa. Sitten ajaisimme toiseen kylään, jossa meille tarjottaisiin lounas, joka olisi paikallista herkkua, liskoa. Opas vielä toivoi, että kukaan meistä ei olisi kasvissyöjä. Siinä vaiheessa nousi hieman hiki pintaan, sillä liskoa en pystyisi syömään. 

No matka siis alkoi meidän pienellä porukalla, jossa meidän lisäksi oli yksi korealainen pariskunta ja häämatkalaiset Hollannista. Matka kesti lähes kolme tuntia tietä, joka oli todella mutkainen ja siinä oli jyrkkiä nousuja ja laskua. Välillä ajatettiin reilua satasta ja välillä madeltiin pariakymmpiä jonossa.

  
No kun sitten saavuttiin pieneen kylään ja aivan yhtäkkiä pilvet alkoivat haihtua ja siinä se oli, Kaakkois-Aasian korkein vuori 4095 m. Vuori näytti todella kauniilta auringon paisteessa ja siinä tulikin kuvattua vuorta todella paljon. 

 

Paikallinen puutarhuri siistimässä nurmikkoa

Kylässä myytiin maailman parasta ananasta sekä todella makeita pikkubanaaneja. Lisäksi ostin itselleni paikallisesta kaupasta pussillisen pähkinöitä, joilla ajattelin selvitä niillä sen lisko lounaan yli. 

Kun olimme kuvanneet tarpeeksi vuorta ja tehneet vähän ostoksia ajoimme kohti Kinabalu Parkia, jossa meille kerrottiin Kinabalu-vuoren luonnosta, kasveista sekä eläimistä sekä tehtiin pieni metsäretki. Häämatkalaiset jäivät puistoon odottamaan seuraavan päivän vuorenhuipulle kiipeämistä.

Sen jälkeen lähdimme kohti lounaspaikkaa. Kun pääsimme perille, niin oppaamme alkoi pahoitella meille, että valitettavasti keittiöllä oli päässyt liskonkeitinliemi loppumaan, joten emme saisikaan liskoa lounaaksi. Minä tietysti olin kovin iloinen, mutta Armastus hieman harmitteli, ettei pääse maistamaan uutta ruokalajia. Sitten selvisi, että liskolounas olikin vain meidän oppaamme huumoria. Saimme todella maittavan lounaan, joka koostui riisistä, kalasta, kanasta, naudanlihasta sekä katkaravuista.

Lounaan jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Poring Hot Springejä. Nämä kuumat lähteet muodostuvat maan alta pulppuavasta rikkipitoisesta, kuumasta vedestä. Alueelle on rakennettu pieniä altaita, joissa voi lilluttaa itseään joko kokonaan tai sitten liottaa vain jalkojaan. Meillä oli suhteellisen tiukka aikataulu ja päätimme Armastuksen kanssa skipata rikkivesialtaat ja käydä kävelemässä Canopy Walkin sekä käydä katsomassa pientä vesiputousta. Alueella on myös pieni perhospuisto, johon on oma pääsymaksunsa. Valitettavasti vaan perhoset eivät suostuneet yhteistyöhön, vaan juuri kun olin saanut kameran asetukset kuntoon, niin ne lennähti pois.

Tämä silta on ennen johtanut kuumille lähteille ja alla on nykyinen silta.

Kylpyläalue

Canopy walk on viiden riippusillan muodostama 158 m pitkä reitti, joka kulkee noin 41 metrin korkeudessa. Näille riippusilloille piti ensin nousta noin 200 metriä rappusia, joissa askelmat oli välillä todella korkeita eikä välillä ollut mitään rakennettuja askelmia vaan luonnon omia muodostamia askelmia. Canopy Walkille menoa ei suositella, mikäli kärsii korkeanpaikankammosta, korkeasta verenpaineesta tai on sydänvaivoja. Minä "hieman" jännitän korkeita paikkoja, mutta päätin rohkaista itseni ja kyllähän se oli hieno kokemus. Tosin kuvia otin vain riippusiltojen välissä, jossa oli oikein tukevat rakennelmat.

Kun olimme lähdössä pois Poring Hot Springiltä, niin oppaamme kertoi, että hänen tuttavansa oli soittanut, että lähistöllä olisi nähtävillä Raffles-kukka. Kukan katsominen ei kuulunut ohjelmaan ja sen näkeminen maksaisi noin 15 euroa per henkilö. Hieman mietimme hintaa, mutta koska Raffles-kukan näkeminen ei aina onnistu, niin päätimme lähteä katsomaan kukkaa. Kukka kasvoi metsässä, jonka eräs perhe oli vuokrannut hallitukselta ja he saivat elantonsa siitä, että he pitävät paikat kunnossa ja perivät pääsymaksua kukkien kukkimisalueelle opastamisesta.

Raffles-kukat ovat maailman suurimpia kukkia, niiden nupusta kukkaan puhkeaminen kestää 9-12 kuukautta ja itse kukka kukkii vain viikon. Kukka tuoksuu märänneeltä lihalta ja näin se houkuttelee kärpäsiä pölyttämään. Raffles-kukalla ei ole vartta tai juuria vaan se on loiskasvi, joka saa ranintonsa muista kasveista. Suurin mitattu Raffles-kukan läpimitta on noin metrin. Tämä meidän näkemämme kukan halkaisija oli noin 60 senttiä.

Olimme tyytyväisiä, että näimme kukan, koska perheen poika, joka toimi oppaanamme sanoi, että seuraavan kerran paikalla kukkii noin kolmen kuukauden kuluttua.

Vielä ennen kuin palasimme hotellille kävimme Kota Beludissa ostamassa hedelmiä. Paikalliset olivat keksineet hyvän tavan myydä hedelmiä. Hedelmät oli pilkottu ja pakattu pieniin eriin, joita sai kolme pakettia noin euron hintaan. Valitsimme sellaisia hedelmiä, joita emme koskaan olleet nähneet tai maistaneet. Osa oli oikein hyviä, mutta osa jäi valitettavasti syömättä hieman erikoisen maun vuoksi.

Oli todella mielenkiintoinen ja ehdottomasti kokemisen ja näkemisen arvoinen reissu. Ja jotenkin tuntui, että Borneo halusi näyttää meille parhaat puolensa. 

Tässä postauksessa olikin taas todella paljon kuvia, toivottavasti jaksoitte kahlata ne läpi. Vielä olisi tulossa lisää kuvia Singaporesta, jossa olimme kolme päivää ennen kotiin lentämistä.

Oikein hyvää alkanutta toukokuuta kaikille.

Nenästäkö apina tunnetaan?

Yhtenä päivänä lähdimme retkelle katsomaan nenäapinoita sekä tulikärpäsiä. Retken ostimme hotelliltamme paikalliselta retkien myyjältä. Retki maksoi  380 ringettiä eli noin 18 euroa per henkilö. Retkelle osallistui lisäksemme yksi yhdysvaltalainen ja yksi sveitiläinen parikunta, joten porukkamme ei ollut suuren suuri. Oppaamme oli todella asiantunteva. Meitä oli varoitettu, että emme ehkä näkisi nenäapioita, koska ne  ovat hieman oikukkaita ja olisimme menossa alueelle, jossa ne elävät vapaana eivätkä missään reservaatissa. Ajoimme pikkubussilla noin parisen tuntia, kunnes saavuimme erään talon pihalle, jossa saimme teetä ja paikallisia pannukakkuja sekä banaanileivoksia.

Sen jälkeen lähdimme veneellä ajamaan Tempasuk-jokea pitkin ja kuinka ollakaan nenäapinat ilmetyivät vastapäiselle rannalle ruokailemaan. Valitettavasti apinat vain olivat hieman ujoja ja pysyivät melko kaukana rannasta, joten kuvat eivät ole kovin hyviä ja urospuoliset, joilla ne isot nenät, olivat meihin selin koko ajan. Oppaamme kertoman mukaan nenäapinat elävät pienissä laumoissa, joissa yhdella urospuolisella apinalla on muutama naaras laumassaan ja näiden jälkeläiset. Naaraspuoliset jäävät laumaan, mutta urospuoliset lähtevät laumasta, kun heidän emo saa uuden pienokaisen. Nuoret urokset muodostavat omia poikamiesten laumojaan. Urospuolisella nenän suuri koko houkuttelee naaraita, mitä suurempi nenä, niin sitä kiinnostuneempia naaraat ovat. Nenän koosta ja muodosta apinat voi tunnistaa, jos niitä pääsee seuraamaan lähempää ja pidempää.

Nenäapinat ovat erittäin harvinaisia ja niitä esiintyy vain Borneolla. Nenäapinat ovat rauhallisia ja liikkuvat yleensä hyvinkin rauhallisesti, vain vaaran uhatessa ne voivat liikkua hyvinkin nopeasti. Nenäapinat ruokailevat yleensä vain aamuisin ja iltaisin. Nenäapinat voivat syödä myös muille apinoille myrkyllisiä lehtiä, kukkia ja hedelmiä, koska niillä on kaksiosainen vatsa. Vatsan ensimmäisessä osassa myrkyt neutralisoituvat. Tämä on hyvä sinäänsä, kosta täten nenäapinat eivät joudu kilpailemaan ruuasta. Englanniksi nenäapina on proboscis monkey ja malajinkielellä monyet belanda eli hollantilainen apina. Kuulemma koska apinat muistuttavat hollantilaisia valloittajia, iso nenä ja vatsa. 

Kun olimme aikamme seuranneet apinoiden ruokailua ja ne siirtyivät pois näkyvistä, lähdimme jatkamaan matkaa veneellä eteenpäin. Näimme reissun aikana muutaman erilaisen haikaran, yhden liskon, marakattiperheen sekä kuningaskalastajan. Lisäksi pääsimme seuraamaan paikallisten rouvien rapumertojen kokemista. 

Pysähdyimme pieneksi hetkeksi ja rantauduimme katsomaan Etelä-Kiinan meren tyrskyjä.

paikallinen soutuvene

Kun olimme olleet noin pari tuntia veneretkellä, palasimme maihin ja söimme illallisen. Sen jälkeen ajoimme Nanamun-joelle, jossa ihailimme auringonlaskua. Tällä joella näimme tulikärpäsiä. Valitettavasti en saanut kuvattua tulikärpäsiä, mutta se oli todella uskomaton kokemus. Joella oli aivan pimeää ja hiljaista ja yht´äkkiä, aivan kuin joku olisi napsauttanut katkaisijaa. Joenpenkka alkoi hehkua miljoonin pienen valoin. Pikku hiljaa tulikärpäset alkoivat siirtyä kohti venettämme ja koko joen pinta oli täynnä "pieniä lamppuja". Vaikka kuvaa ei olekkaan, niin muistoissa ne tulikärpäset vilkkuvat pitkään. Laitan tämän auringonlaskukuvan vaikka se onkin todella rakeinen, mutta pidän sen värityksestä.

 

Takaisin ajoimme sitten pimeässä, mutta yksi todella hauska näkymä oli matkalla. Sabahissa on paljon liikenneympyröitä ja niiden halkaisija on aika iso. Monessa on jokin koriste tai patsas, mutta yhdessä ympyrässä oli viisi lehmää syömässä rauhassa ruohoa. Harmitti ettei kamera ollut  valmiina.

Oikein hauskaa Vappua kaikille!