sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Saarta ympäri


Yhden päivän käytimme tutustumalla Cozumelilla olevaan Mayakylän raunioihin ja Punta Surin luonnonsuojelualueeseen. Reissun ostimme hotelliltamme. Ryhmämme koostui kahdesta yhdysvaltalaisesta pariskunnasta, oppaasta sekä Armastuksesta ja minusta. Eli varsin pienellä porukalla olimme liikkeellä. Ajoimme Jeepeillä, ensin oppaamme, sitten me ja kolmannessa Jeepissä olivat yhdysvaltalaiset.
Keskimmäinen Jeep oli meidän kulkuneuvo

Aivan ensin kävimme myymälässä, jossa esiteltiin tequilan tekoa. Cozumelilla ei valmisteta tequilaa, mutta myymälän takapihalle oli rakennettu näyttely. Sen verran opimme, että paras tequila tehdään sinisestä agaavesta, eikä siihen lisätä sokeria, koska sininen agaave on itsessään tarpeeksi makeaa. Laadukkaasta tequilasta ei kuulemma tule humalaan eikä pää kipeäksi. Tequila pullo pitää aina ennen ostamista kääntää alapäin ja ravistaa. Jos juomaan tulee kuplia, niin silloin tequilaan on lisätty sokeria eikä se ole laadukasta. Valitettavasti minulla ei ole kuvia ko. paikasta.

Tequila esittelyn jälkeen ajoimme San Gervasion raunioille. Cozumelilla on kaksi Mayakylän rauniota, joista San Gervasion alue on isompi. San Gervasio sijaitsee melkein keskellä saaren pohjoisosaa ja El Cedral taas saaren eteläosassa. 


San Gervasio rakennettiin alunperin Ixchel nimisen jumalattaren kunniaksi ja se on ollut mayakulttuurissa eräänlainen pyhiinvaelluskohde. Ixchel oli äitiyden, raskauden ja synnytyksen jumalatar. Cozumelilla on ollut asutusta ilmeisesti ajanlaskumme alusta alkaen. Mayat muuttivat saarelle noin 300-luvulta alkaen. Kun espanjalaiset valloittajat saapuivat Cozumelille, on asukkaita arveltu oleen noin 20000. Valitettavasti valloittajien toimet sekä mukanaan tuomat sairaudet saivat Mayat katoamaan Cozumelilta. Cozumel oli asumaton lähes 300 vuotta. 1800-luvun alussa saarelle muutti jälleen Maya-intiaaneja ja espanjalaisia. 

Tämän kaaren alta kuljettiin San Gervasioon. Tie johtaa saaren rannikolle ja on noin seitsemän kilometriä pitkä.

Valitettavasti kun San Gegervasion kylä löydettiin, niin alue oli runsaan kasvuston peitossa ja alueen raivaamiseen käytettiin dynamiittiä. Osa raunioista on koottu sittemmin uudelleen, joten ne eivät ole aivan alkuperäsiä. Tässä on asunnon sisäänkäynti. Oikealla olevat käden jäljet ovat alkuperäiset. Niiden tarkoitus on ollut ilmeisesti siunata tai tuoda hyvää onnea taloon.



San Gervasion alueelle ei pääse ilman paikallista opasta. Oppaamme oli todella hyvä ja osasi kertoa todella hyvin Maya-kulttuurista. Cozumelilla ei harrastettu ihmisuhreja kuten mantereella, saarella uhrattiin lähinnä eläimiä sekä ruokaa jumalille. 

Jumalille uhrautuminen on ollut Mayakulttuurissa kunnia-asia. Papit päättivät minkälaisen uhrin jumalat halusivat ja sen jälkeen järjestettiin kilpailu siitä kuka pääsisi uhriksi. Kuulostaa näin länsimaalaisesta hieman oudolta, mutta koska uhraamalla itsensä, pystyi kohottamaan perheen sosiaalista statusta, niin uhriksi pääseminen oli iso asia. Ja koska Mayat uskoivat jälleensyntymiseen, niin ajateltiin, että uhrautumisen jälkeen pääsee palaamaan takaisin.
Tämä on ollut aikoinaan alttarialuetta
San Gervasion jälkeen ajoimme saaren itärannikolle, jossa pysähdyimme pieneksi hetkeksi Coconut Bar'iin, joka oli todella mielenkiintoinen paikka. Baarin katto oli peitetty t-paidoilla.
Näkymät baarilta saaren itärannikolle olivat huimat. Itärannikolla ei ole kuin muutama pieni hotelli, koska rannat ovat hyvin kivikkoiset ja Atlantin aallokko on hyvin voimakas.


Baaritiskillä meitä oli vastassa tämä herra. Mitään hän ei kyllä sanonut, mutta katseli meitä hyvinkin arvioivasti.
Punta Sur on saaren eteläosassa sijaitseva luonnonpuisto, jossa voi tarkkailla krokotiilejä, lintuja ja snorklata sekä meloa.

Tie Punta Surissa oli todella huonossa kunnossa. Tie oli täynnä kuoppia ja irto kiviä, joita täytyi väistellä.



Mutta maisemat olivat todella hienot.

Merikilpikonnat pesivät myös Punta Surissa

Tämä yksi melko iso krokotiili lepäili turistien ihmeteltävänä.

Luonnonsuojelualueella on laaja makean veden alue, jolla pesii ja elää runsas lintujen populaatio.




Tämä rakennelma on ollut myrskyvaroitin. Kun hurrikaani on saapunut Atlantilta, niin tuuli on saanut aikaan rakennelmassa kovan äänen, joka on kuulunut kauas ja antanut aikaa mennä turvaan myrskyltä.

Celarainin majakka on yksi Cozumelin toimivista majakoista ja sijaitsee Punta Surin alueella. Majakan yhteydessä on pieni merenkäynnille omistettu museo ja 127 rappusen jälkeen hienot näköalat Cozumelin eteläosiin.





Tämä oli nyt viimeinen postaus matkastamme. Toivottavasti olette viihtyneet matkassa. Voin lämpimästi suositella Meksikoa ja Cozumelia lomareissun kohteeksi. 

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille.

10 kommenttia:

  1. Siis höh, ei tällaisia kuvia saa laittaa blogiin! Ne aiheuttaa matkakuumetta =D. Aivan ihania maisemia ja kuvia. Teillä on ollut upea reissu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katinka <3. Itselläkin alkoi matkakuume nousta kun tein tätä postausta :). Reissu oli kaiken puolin onnistunut ja upea.

      Poista
  2. Oh, mikä kesän kaipuu iskikään kuvien myötä :-)
    Kiitos matkasta näin kuvien välityksellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun olet viihtynyt :)! aurinko olisi niin tervetullut tännekin.

      Poista
  3. Lämmin kiitos upeasta matkakuvauksestasi kuin myös hienoista kuvista, CurryKaneli. Tulin monesta asiasta paljon viisaammaksi matkustaessani kanssasi niin meren alla kuin maissa sen päällä. Kaunis on tämä pallomme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Stadin Friidu, mukavaa, että olet nauttinut matkasta. Mielenkiinnolla luin eilisen postauksesi Helsingin kaudun nimistä. Minä opin siitä jutusta paljon uutta kauniista pääkaupungistamme.

      Poista
  4. Pst minulla olisi blogissani haaste sinulle =) http://haaveenahyvakuva.blogspot.fi/2014/04/haaste-ja-eteenpain.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, huomasin sen. Kovin on mennyt nopaesti taas tämäkin viikonloppu, joten ensi viikolla palaan asiaa :).

      Poista