maanantai 13. huhtikuuta 2015

Hui hain hammasta

Taas on vierähtänyt kolmisen viikkoa edellisestä postauksesta, mutta jatketaan vielä reissun merkeissä. Vietimme siis viikon Mabulilla sukeltaen siellä ja lähi saarilla.

Mabul on pieni vain noin 20 hehtaarin kokoinen saari Sabahin kaakkoisrannikolla. Saari on vain noin kolme metriä merenpinnan yläpuolella. 1970-luvulla Mabulille alkoi muuttaa kalastajia ympäröivistä maista; Malesiasta, Filippiineiltä ja Indonesiasta. Saarella on kaksi kylää Kampung Mabul ja Kampung Musu, joissa asuu nykyisin yhteensä noin 2000 asukasta, joista noin 800 on alle 14-vuotiaita lapsia. Saaren asukkaat kuuluvat lähinnä kahteen eri etniseen ryhmään: Sama-Bajaut tai Suluk muslimit. Perinteisesti Mabulilaiset ovat hankkineet elantonsa kalastamalla. Nykyisin sukeltajien tuoma turismi työllistää myös saarelaisia. Tässä on sekalainen lajitelma saarelta otettuja kuvia. 

Scuba Junkiella oli kilpikonnien haudontayksikkö. Koska kilpikonnat pesivät rannalle, johon myös vedetään veneitä, niin kun kilpikonnat ovat käyneet munimassa, niin niiden munat siirretään suojaisampaan paikkaan. 



Kun olimme Mabulilla, niin oli täyden kuun aika ja laskuvesi oli todella voimakas.







Mabulilta kuljetettiin jätteet Sempornaan hävitettäväksi. Tosi paljon myös näkyi luontoon heitettyjä roskia, kuten käytettyjä lasten vaippoja.




Paikallinen sekatavarakauppa
Saarella myötiin myös paljon esim hainleukoja, hampaita, simpukoita ym. muuta merestä pyydystettyä. Scuba Junkiella toivottiin, ettei niitä ostettaisi, koska valitettavasti kyseisten merenelävien pyydystäminen ei oikein kestä tarkempaa tarkastelua. Ympäristössä valitettavasti harrastetaan kalastusta dynamiitillä ja jälki meressä on aika kamalan näköistä.




Näitä liskoja näkyi myös saarella. Eräänä iltana olimme kävelyllä ja toisessa saaren kylässä oli hässäkkä päällä, kun lapset yrittivät hätistellä liskoa pois kylän alueelta. Lapset eivät yrittäneet vahingoittaa liskoa vaan pitivät kamalaa meteliä ja tömistelivät jalkojaan ja kyllä lisko pakeni "viidakon" suojaan aika vauhdilla.




Paikalliset rakentavat itse omat veneensä, joilla tekevät pitkiäkin matkoja ja välillä veneissä näytti olevan todella paljon porukkaa eikä kenelläkään pelastusliivejä.


Tämän veneen historia ei selvinnyt meille, mutta ainakaan sillä ei ollut oltu merellä vähään aikaan.



Kierrätys on päivän sana


Saarella jo hyvin nuoret lapset osallistuivat perheen askareisiin. Lapset kalastivat, laskuveden aikaan keräsivät simpukoita rannalta. Monessa perheessä lapset huolehtivat myös ruuan laitosta.

Koska Veljeni on sähkömies, niin usein matkoilla tulee kuvattua hänelle erilaisia sähköjohto virityksiä ja tässä on paikallinen sähkötolppa.


Paikallinen hautausmaa
Sukelluksia teimme siis Mabulin ympäristössä sekä yhtenä päivänä sukelsimme Sipadanilla. Jotkut ehkä muistavat Sipadanin vuodelta 2000, jolloin Filippiiniläinen ryhmä kidnappasi sukeltajia Sipadanilta, joukossa myös suomalaiset Seppo Fränti ja Risto Vahanen. Sipadan oli pitkään kiistakapulana Malesian, Filippiinien ja Indonesian kesken, mutta 2002 kansainvälinen tuomioistuin antoi Sipadanin Malesian hallintaan. Tänä päivänä Sipadanilla ei voi yöpyä. Sukellusreissut ovat päiväreissuja. Sipadanilla "asuu" vain Malesian sotilaita, jotka valvovat turvallisuutta Sipadanilla. Sotilaat ovat kuulemma kolme kuukautta yhtäjaksoisesti saarella. Nykyisin Sipadanilla on rajattu pienehkö ranta, jolla sukeltajat voivat liikkua. 

Sotilastukikohta

Sukeltajien taukotila, jossa jokaisella sukellusseuralla on oma nimikkopöytänsä

Sukeltajien saniteettitilat olivat todella hyvät ja siistit. Huomioitavaa on, että vesi, jota käytetään suihkuissa , on makeaa vettä ja se tuodaan Sempornasta veneillä saarelle.



Ja pithän Sipadaninkin lisko ikuistaa


Si Amilin saarella myös käytiin sukeltamassa. Päivä oli todella aurinkoinen ja lämmin. Lounas nautittiin ison puun varjossa ja sukellusoppaamme kiipesi hakemaan meille kookkospähkinät, jotta saimme maistaa virkistävää kookosvettä.




Reissuun lähtiessä ostettiin uusi lelu, jota kyllä käytettiin ahkerasti veden alla.


Valiettavasti vaan en osaa tehdä sellaista videopätkää, jonka blogger suostuisi laittamaan näytille, joten merenalaiset kuvat jäävät nyt valitettavsti pois.

Oikein hyvää alkanutta aurinkoista viikkoa kaikille.

9 kommenttia:

  1. Upeita kuvia kyllä on kaiken näköisiä asutuksia, varmaan mielenkiitosta tuo sukelteleminen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ritva. Sukeltaminen on todellakin mielenkiintoista.

      Poista
  2. Oli ihan tosi mielenkiintoisia kuvia! Vaikka noista liskoista en kyllä hirveästi innostunut. :-) Hautausmaa näyttää aika erikoiselta, karultakin. Tykkäätkö muuten kookosvedestä? Itse en ole vieläkään oppinut siitä pitämään, vaikka yritystä on ollut. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu. Muuallakin Borneon saarella hautausmaat olivat noin yksinkertaisen näköisiä. Pidän kyllä kookoksen mausta, mutta tuosta kookosvedestä en niin paljon väliltä, että viitsisin sitä täältä ostaa.

      Poista
  3. Oi, teillä on ollut ihana reissu! Maisemat oli vähän kuin Thaimaassa. Ja wow, makeavesi tuotiin saarelle!!! Ei kannattanut suihkussa liikaa lonia =D. Laitathan tulemaan vedenalaisia kuvia, olisi mukava katsella niitä =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli ihan reissu. Olen katsonut sun kuvia ja ajatellut, että näyttää samanlaiselta. Valitettavasti vedenalaiset kuvat eivät oikein onnistuneet. Vesi oli aika sameaa ja virtaukset olivat melko voimakkaita, joten emme ottaneet kuin parille sukellukselle kameran mukaan, mutta niissä ei ollut kovinkaan monta hyvää kuvaa. GoProlla otettiin kyllä videoita, mutta niitä en osaa tänne laittaa :(.

      Poista
    2. Minä en muuten myöskään osaa pienentää videoita bloggeriin. Olisi ollut kanssa merenalta pari ihan kevolista, vaan eivät tule näytille :). Muuten, blogissani olisi haaste sinulle, käyppä kurkkaamassa =D. Ihanaa viikonloppua!

      Poista
  4. Olipa hienoa päästä näkemään lisää kuvia matkalta. Mielenkiintoinen paikka, miten löysitte näin mukavan sukeltelupaikan matkakohteeksi ;) Tuo roskien heittäminen suoraan luontoon tuntuu olevan yleistä niin Malesian kuin Indonesiankin suunnalla, harmi kun paikalliset eivät osaa arvostaa kaunista luontoaan tässä asiassa...tai kehitystä roskaamiseen ainakin toivoisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna. Puolisoni löysi sen netistä ja sitten kun hän jutteli yhden työkaverinsa kanssa, joka oli ollut samassa paikassa sukeltamassa ja kehui paikkaa, joten siten päätimme lähteä sinne. Scuba Junkie, etse asiassa maksaa kyläläisille, siitä, että he toimittavat roskia saarelta pois vietäväksi ja siitä on kuulemma ollut hyötyä. Tosin toivoisi, että ihmiset ymmärtäisivät, että luonto ei kestä roslaamista.

      Poista