Viva la Mexicó

Lähes kuukausi on kulunut edellisestä postauksesta, syy siihen on ollut tämän talven sukellusreissumme, mikä suuntautui Meksikoon Cozumelille. Matkan toteutimme omatoimilomana. Lennot ostimme Finnairilta ja hotellit varasimme myös netistä. Lennot olivat Helsingistä New Yorkin kautta Cancuniin. Lennot ja vaihdot sujuivat todella hyvin. New Yorkiin lensimme Finnairin koneella ja New Yorkista Cancuniin American Airlinesillä.

Grönlannin yllä



Vietimme kaksi yötä Cancunissa hotelli Terracaribessa, joka oli vaatimaton kolmen tähden hotelli noin kolmen kilometrin päässä keskustasta, mutta ihan siisti ja rauhallinen ja todella halpa. Yksi yö kahdelta 35 euroa. Syy miksi valitsemme hotellin, oli hinta ja uima-allas.

Hotelli Terracaribe

 

Sänky oli hyvä nukkua


 

      

 

Aamiainen ei kuulunut hintaa, mutta hotellin yhteydessä olevasta "ravintolasta" sai aamiaista edullisesti; kaksi kahvia, kaksi vastapuristettua appelsiinituoremehua, yksi munakas pintopapumuhennoksen kanssa, kaksi paahtoleipää sekä pancaksit maksoivat yhteensä noin seitsemän euroa.

 

Maisemat hotellin katolta ja ympäristössä olivat mielenkiintoiset.

Hieman jäi epäselväksi kuinka tuo vene ja vesiskootteri olivat joutuneet hotellin viereiselle tontille.





Avenida Bonampak



Olen yrittänyt selvittää mikä puu toiseksi viimeisessä kuvassa on, mutta vielä en ole tunnistanut.

 

Nämä kuvat ovat ensimmäiseltä päivältämme Cancunissa. Lisää kuvia ja tarinaa on tulossa vielä (ja paljon).Toivottavasti viihdyt seurassamme.





Huurteisia kuvia

Viikonloppu meni Etelä-Savossa vanhempieni luona. Lauantaina lähdettiin Armastuksen kanssa päivällä kävelemään ja ihailemaan kauniita huurteisia maisemia. Pakkasta oli -15. Viima sai kuitenkin aikaan sen, ettei kovin pitkää lenkkiä viitsinyt tehdä. Pakkanen myös hyydytti kameran aika tehokkaasti. Kuvia on silti aika pläjäys, toivottavasti viihdytte.

Hiljainen on kylätie

Aurinko laskee

 

Järven jäällä on hiihdelty edestakaisin

Osa puista järvenrannalla ei ollut saanutkaan huurretta oksilleen

 

Puuterilunta

Uimaranta

Avanto uimareille

Oravalle riittää syötävää

Tällä kuusella on ikää yli 50 vuotta

Matkalla kotiin oli kaunis auringonlasku

 

Parsa-poropiirakka ja hieman jotain muutakin

Joulukuu on mennyt todella nopeasti. Mietin miten aina käy niin, että välillä on vaikka minkälaista menoa ja sovittua tapaamista ja sitten taas välillä on tosi rauhallista. Ensi viikolla tähän aikaan joulukin on jo ohi. Ihania rauhallisia vapaapäiviä on tiedossa todella paljon.

Näin lauantai illan iltapalaksi päätin tehdä äidiltäni saamalla reseptillä parsa-poropiirakan. Äitini on tehnyt tätä piirakkaa ainakin kymmenen vuotta eikä muista mistä aikoinaan löysi reseptin. Alun perin reseptissä oli palvikinkkua, mutta  kerran päätimme kokeilla poroa ja siitä tuli todella hyvää. Äitini tekee tätä gluteenittomista jauhoista, mutta minä laitoin tällä kertaa ihan tavallisia vehnäjauhoja.

Pohja:
100 g pehmeää voita tai margariinia
1 prk maitorahkaa
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhoja
Anna taikinan levätä jonkin aikaa viileässä ja sitten painele jauhotetuin käsin piirakkavuokaan. Koska täytettä on melko runsaasti, niin nosta reunoillekin taikinaa.

Täyte:
n. 2dl parsakaalia, joka on paloiteltu melko pieneksi ja kiehautettu nopeasti
1 pieni paketti poronkärityslihaa ruskistettuna ja johon on lisätty hieman mustapippuria ja suolaa
3 dl juustoraastetta
2 dl maitoa
2 munaa
Levitä parsakaali ja poro piirakkapohjan päälle. Kaada juustoseos päälle. Paista noin 45 minuuttia 150 asteessa. Loppuvaiheessa voit hieman nostaa lämpöä, niin pinta ruskistuu. Anna hieman jäähtyä ennen syömistä.



 

Olen myös saanut vihdoin virkattua ponchon, jonka aloitin jo kesällä. idean ponchoon sain täältä. Poncho on virkattu Novitan Puro Batik -langasta.

 

 

Lisäksi joulukuuhun on kuulunut kodin koristeleminen joulukoristeilla. Pidän joulusta ja viimeistään itsenäisyyspäivänä laitan joulukoristeet esille. Tässä on pieni yksityiskohta.  Meillä ei ole ollut kuin kerran aito kuusi, viimeiset kolmetoista vuotta kuusena on ollut noin 50 cm korkea pieni tekokuusi, joka on olohuoneessamme senkin päällä. Kuusen alle kokoontuu tonttuarmeija lumiukon ja enkelin kanssa.

 

Lisäksi olen harjoitellut hieman valokuvausta ja kuvankäsittelyä, vaikka se näin pimeällä ei oikein onnistukaan kovin hyvin, mutta hauskaa se on ollut. Nämä ruusut ei ole mitenkään jouluisia, mutta vaaleapunain väri on niin kaunis.

 

Tänään on talven lyhyin päivä, huomenna on jo hieman pidempään valoisaa. Vaikka sää on ollut todella vaihtelevaa, on ollut ihanaa kuinka välillä aurinko on paistanut kauniisti.