Miksi mennä metsään

Reilu viikko sitten kävimme laittamassa mökin talvikuntoon. Mökki ei ole pelkästään meidän vaan Armastuksen puolelta perikunnan. Mökki on soveltuu vain kesäkäyttöön ja on hyvin pieni, mutta meistä aivan ihana paikka kesäisin. Parasta mökissä on se, että se sijaitsee merenrannalla, tosin 80 rappusta rannasta ylöspäin :). Toinen hyvä asia on se, että meiltä kotipihalta on vain 76 kilometriä mökille. Talvellakin voi käydä katsomassa, että kaikki on kunnossa.

Yleensä emme ole yötä enää lokakuussa, mutta nyt olimme yhden yön, koska Armastus halusi tehdä linnunpönttöjä :). Sillä aikaa kun Armastus sorvasi niitä pönttöjä, minä päätin lähteä katsomaan löytyisikö suppilovahveroita. Mökin lähellä on paikka, josta yleensä löytyy hyvin suppilovahveroita. Usein jopa niin paljon, että kaikkea ei jaksa edes kerätä. Mutta tänä syksynä ei suppiloita näkynyt. Onneksi oli ottanut mukaan pikkukamerani Nikon Coolpixin, joten sienestys muuttui kuvaamiskesi. Joten tässä on muutamia kuvia metsästä. 

Luin jostain joku aika sitten (olisiko ollut Hesari) jutun, että liikkuminen metsässä tekee hyvää terveydelle. Ja uskon siihen todellakin vaikka puita ei halaisikaan eikä niitä sieniäkään löytyisi, niin metsäsässä liikkuminen antaa paljon.

Peurat ja hirvet ovat ajan saatossa tehneet hyvät polut metsään.

Viime vuosina mökin lähimetsään on ilmestynyt yhä enemmän ja enemmän luppoa (lat. Bryoria fuscescens). Se on hyvä asia, koska luppo, joka on pensasjäkälä, on erittäin herkkä ilmansaateille. Metsässä siis ilma on puhdistunut niiden vuosien aikana, joita olemme mökillä viettäneet.

Olisi mielenkiintoista tietää mikä ötökkä on syönyt tuollaisen kuvion koivunlehteen

Nämä suppilovahverot jätin metsään, kun ei niistä kuitenkaan olisi ateriaa saanut aikaiseksi.

Kosteus oli tiivistynyt pisaroiksi hämähäkin verkkoon

Kovin ahkera Armastus oli ollut metsäretkeni aikana. Monta uutta kotia oli valmistunut linnuille. (Kuva on Armastuksen ottama kännykällä). Mökin pihapiirissä kesäisin pyörii talitiaisia, sinitiaisia, peippoja, kirjosieppoja, närhiä, käpytikkoja, mustarastaita sekä räkättirastaita. Joskus on näkynyt myös kuusitiaisia, töyhtötiaisia, puukiipijöitä, palokärkiä, hiiripöllöjä ja joku pikku haukka. Vaikkakaan ei ihan pihapiirissä, niin muutamana vuonna olemme nyt ihailleet merikotkaperheen liitelyä mökin yläpuolella. Lähistöllä ilmeisesti pesii marikotkapariskunta ja he ovat onnituneet kasvattamaan ainakin yhden poikasen jo useampana kesänä.

       

Toivotavasti hyvät syyskelit jatkuvat vielä pitkään.

Oikein hyvää ja kaunista loppuviikkoa ja  pyhäinpäivää kaikille.