maanantai 9. syyskuuta 2013

Vielä ehti melomaan

Sattuneesta syystä tämä kesä meni niin ettei lomalla ehtinyt melomaan, mutta onneksi viikonloppuna oli niin kaunista ja melko tyyntä, että ehti tekemään pienen melontareissun mökiltä. Emme ole mitään himo- tai promelojia, vaan pikemminkin sellaisia rauhallisesti maisemista nauttien hyvällä säällä melojia.

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja suht' tyynenä, joten päätimme tehdä pienen melontareissun. Pakkasimme pienet eväät mukaan ja suuntasimme merelle. Meloimme eräälle pienelle saarelle, jonne mökiltämme on noin neljä kilometriä. Saarella on kyllä virallinenkin nimi, mutta meille se on nimeltään "Kivitaskusaari". Nimi johtuu siitä, että kun ensimmäisen kerran rantauduimme saareen, niin sen kalliolla pomppi kivitasku. No tällä kertaa emme kivitaskua nähneet mutta muutaman västäräkin näimme. Ilma oli todella kaunis. En ole koskaan melonut t-paita päällä syyskuussa. Itse asiassa harvemmin on tullut melottua syyskuussa. Yleensä melomiset ovat loppuneet elokuun puolella.




Vesi oli hyvin kirkasta, mikä oli ilo nähdä. Onhan Suomenlahden tilasta kirjoitettu paljon. Pari vuotta sitten kyseisen saaren rannat olivat todella kurjan näköiset sinilevästä johtuen. Nyt vedessä näkyi rakkolevää, jonka näkyminen tietää hyvää.


Uimaan emme uskaltaneet vaan nautimme vain laineiden liplatuksesta sekä veden ihanasta sinisestä sävystä.
 

Tämän saaren yllä näimme merikotkan leijailevan pariinkin otteeseen. Valitettavasti vaan PowerShotissa ei riittänyt teleä ottamaan kuvaa tuosta todella uljaasta linnusta. Kotkan lisäksi näimme samalla reissulla kalasääsken, harmaahaikaran, kolme merimetsoa, joutsen perheen, jolla oli kaksi poikasta sekä seitsemän haahkan porukan.


Seuraavassa kuvassa meidän mielestämme oikealla oleva kivi on ihan kalan näköinen. Silmä ja hieman hapan ilme. Olisiko loukkaantunut jostain?


Kerran olemme nähneet saarella jopa pienen kyykäärmeen, mutta tällä kertaa ei sellaista näkynyt.


Reissun jälkeen söimme taas vaihteeksi savustettua kalaa. Tällä kertaa savustimme kokonaisen kirjolohen. Lisäkkeenä oli keitetyt perunat, kukkakaali ja porkkanat, joista ei nyt valitettavasti ole kuvaa.

 
Tervetuloa lukijaksi  Merja Aikuisen naisen buduaarista, olen huomannut haasteesi ja vastaan kyllä kunhan ehdin kuvaamaan kotiani.
 
Viikonloppu oli todella kaunis ja sai levättyä hyvin. Tänään aamulla vaan ei ollut kiva fiilis kun huomasimme, että joku oli käynyt tutkimassa sekä etu- että takaterassilla tavaroitamme. Vierailijan mukaan oli lähtenyt puutarhatyökalupakista yksi puukko ja yhdet oksasakset. Ilmeisesti joku puutarhaharrastaja oli liikkeellä, koska oli ilmeisesti yrittänyt ottaa mukaansa naapurin terassilta multasäkin, mutta se ilmeisesti oli sen verran painava, että oli sen kuitenkin jättänyt pihalle.



4 kommenttia:

  1. Ihana melontaretki vielä näin syyskuussa. Liityin lukijaksesi, koska meillä näkyy olevan samat mielenkiinnon kohteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Famu, tervetuloa lukijakseni. Oli ihana tutustua sinun blogiisi. Ihania kuvia. Liityin samantien lukijaksi:).

      Poista
  2. Ihana retki teillä on ollut! Itse olen ollut kiinnostunut melonnasta, mutta en ole uskaltanut kokeilla, koska pelkään, että kajakki keikaa ja joudun veden alle. Kivalta se näyttää kun näkee muiden melovan. Ihania kesäisiä kuvia olit ottanut. Ja pitkäkyntise... mur.. en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka kajoavat muiden tavaroihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katinka. Meillä on kaksikko, jolla melomme. Silloin kun ostimme kanootin, niin harjoittelimme sitä veden varaan joutumista. Jos kanootti kaatuu, niin siitä kyllä putoaa hyvin pois ja pelastutsliivit huolehtivat pintaan pääsemisestä. Yleensä melomme melko lähellä rantoja, mutta täytyy myöntää, että joskus kun melomme pidempiä matkoja saarelta toiselle ja joudumme risteämään laivaväyliä, niin hieman jännittää. Silloin kyllä löytyy ylimääräistä enrgiaa melomiseen:).

      Poista